NAC Breda - AZ Alkmaar, 23.9.2012

Viime viikkoinen visiitti toiseksi korkeimmalle sarjatasolle ei siis tarjonnut mitään ihmeellistä, joten tämän viikon ohjelmistossa oli Eredivisie-debyytti. Kohteeksi valikoitui otsikossa mainittu kohtaaminen, joka pienellä tarkastelulla kostautui NACin juhlaotteluksi, otteluviikon torstaina kun tuli mittariin 100 vuotta.

Liput päätykatsomoon, VAK E:hen, maksoivat aiemmissa kirjoituksissa mainitussa Ticketboxissa 17,5 euroa, sisältäen 2,5 euroa toimituskuluja.

Juna Utrechtista lähti 11.41, mutta oli epäonneksemme Sprinter-juna, joka paitsi ajoi 's Hertogenboschin kautta, pysähtyi matkan aikana noin 15 pysäkillä milloin missäkin tuppulassa. Linnuntietä noin 75 kilometrin matka taittui noin 1,5 tunnissa, joten kaupungissa oltiin vajaa puolitoista tuntia ennen kick-offia.

Rautatieasemalla näkyi molempien värejä jonkin verran. Paikalla taisi olla jokin AZ:n nuorisoryhmäkin, huivit naamoillaan. Loivat kompassihihaiseen tarinankertojaanne kiinnostuneita katseita, mutta antoivat kuitenkin rauhassa todeta työn alla olleen Burger Kingin Whopperin olevan selittämättömän yliarvostettu tuote. Stadionille oli asemalta noin kolmen kilometrin matka, ja Google Mapsin ohje julkisen liikenteen osalta oli tyly "Kävele". Tätä lähdettiin toteuttamaan ja ensimmäisen tenkkapoon aikana ohi käveli NACin huiviin pukeutunut herrasmies, jota seuraamalla arvelimme stadionin löytyvän ja noin 700 metriä edempänä ihmisvirta olikin jo vuolaampaa ja väritys vahvasti keltamustaa.Stadionin pihalle saavuimme sopivasti näkemään, kun edellä mainittu AZ:n noin 20-päinen ryhmä saapui stadionille kahden poliisipolkupyörän saattelemana.

Katsomoiden osalta Rat Verlegh stadion, joka on siis nimetty NAC-legenda Antoon Verleghin (vuosina 1912-1931 295 ottelua ja 131 maalia NAC-paidassa, sen jälkeen erinäisiä tehtäviä muualla organisaatiossa, mm. valmentaja, hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja) mukaan, toi mieleen niin sinikeltaiselta väritykseltään kuin hieman arkkitehtuuriltaan West Bromwichin The Hawthornsin. Päätykatsomon alla ollut pienehkö "vallihauta" toimi kioskipalvelujen toimipaikkana, ja oli koristeltu joka puolelta keltamustaksi. Ostosten suorittamista varten piti hankkia NAC-passi, joita myivät vaaleanpunaisiin puetut jannut ja jannuttaret pitkin vallihautaa. Kortti sisälsi 2 euron pantin, eli tarinankertojaanne esimerkkinä käyttäen, 20 euroa maksaneella sai kortille 18 euron edestä ostovoimaa. Tämä riitti juuri passelisti neljään olueen kummallakin puoliajalla. Kahden desin Bavariasta veloitettiin siis 2,2 euroa.

B-side

Lippumme olivat siis numeroimattomaan päätykatsomoon, jossa oli sekä istuma- että seisomapaikkoja. Daifulta sai kysyttäessä ohjeet, että istumaan saa mennä jos paikkoja on jäljellä, muuten on puskettava seisomakatsomoon. Istumapaikkoja oli vielä aika paljon jäljellä, joten päädyimme istumaan aika lähelle katsomon vasenta reunaa, jättäen pienen hajuraon maalin takana olevaan seisomakatsomoon, B-Siden valtakuntaan.

Joukkueiden tullessa kentälle, B-side heilutti erinäköisiä ja kokoisia keltamustia lippuja ja heitti paperisilppua, joka oli itselleni pieni pettymys, kun olin odottanut jotain keskivertoa huikeampaa koreografiaa juhlan kunniaksi. Olen oikeastaan erittäin hämmästynyt, että tässäkö tämä oli, mutta myöhemmin muissa katsomoissa olleiden ottamia kuvia katsellessa kävi ilmi, että pitkälle sivulle jaetut keltaiset (ja ilmeisesti myös mustat) T-paidat muodostivat tekstin 1912-2012. Tältä se sitten näytti. Kyseiset t-paidat aiheuttivat välillä melkoista vilinää. Kolmehenkinen seurueemme ei ollut ainoa jota nauratti, kun erästä hieman pyylevämpää naishenkilöä, joka hamstrasi ylijääneitä paitoja sylin täydeltä, kannustettiin "XXL, XXL, XXL"- laululla. Ottelun tauolla järjestyksenvalvojalla oli kädet täynnä töitä, kun hän oli ottanut elämäntehtäväkseen varmistaa, ettei kukaan ota mukaansa kuin yhden paidan. Tämä synnytti paikoin aika kiivaaltakin näyttänyttä ajatusten vaihtoa.

VAK G vasemmalla.
Avantisportin mainoksen yllä vieraskarsina.

Itse ottelu alkoi melko vauhdikkaasti ja kotijoukkue sai luotua muutaman hyvän maalintekopaikan ja tämä kohotti tunnelmaa niin B-Siden kuin VAK G:n keskuudessa. VAK G on siis NAC Bredan toinen, Suomessa sanottaisiin fanikatsomo, joka sijaitsee toisessa päässä stadionia. Muutaman kerran ottelun aikana kuultiin näiden kahden välillä onnistunutta vuoropuhelua. Maininnan ansaitsee kyllä myös edellä esitellyn mosaiikin muodostanut pitkä sivu, joka eli voimakkaasti ottelussa mukana ja 'brittityylisesti' ponkaisi seisomaan aina, kun pallo saatiin hyökkäyskolmannekselle, eikä epäröinyt lähettää käsissään ollutta irtaimistoa kohti kenttää, jos tuomarin tai vastustajan toiminta ei miellyttänyt.

Vaikka kotijoukkue aloittikin vahvasti, ensimmäisen puoliajan aina maali merkittiin vieraille. Maaliakin edelsi tilanne, jossa viisi keltapaitaa koski palloon kentän viimeisellä viidenneksellä, mutta laukausta maalia kohti tästä ei syntynyt. Puolustuksen purkupallosta sen sijaan käynnistyi vastahyökkäys, joka sekin näytti jo kuivuvan kokoon, kun tyhjän maalin eteen syötön saanut Roy Beerens ei kurkotuksellaan yltänyt palloon. Hän ehti siihen kuitenkin ennen päätyviivaa, lähetti sen maalin edustalle, jossa NAC-puolustajan ponnistusvoima ei riittänyt tilanteen selvittämiseen ja pallo putosi 19-vuotiaan Adam Maherin jalkoihin, joka laukoi kauden toisella maalillaan vieraat 0-1-taukojohtoon. Juhlat vieraskarsinassa vaikuttivat sangen hillityiltä. AZ-kannattajat eivät tainneet missään vaiheessa kuulua karsinansa ulkopuolelle, muutoin kuin paukuttaessaan pleksiä, jolla vieraskatsomo oli reunustettu. Tauko-ohjelmana oli jälleen, Hollannissa ilmeisen yleinen, epävirallinen kilpailu siitä kuka heittää ottelulehtisestä taittelemansa lennokin pisimmälle kentän puolelle.

Kotijoukkue aloitti myös toisen jakson vahvasti ja 67. minuutilla syntyi tulosta. Adam Maher oli tällä kertaa esillä hieman vähemmän hohdokkaissa merkeissä, kun hän sössi helpon haltuunoton kulmapotkuksi, jonka puolustaja Kees Luijckx sai tuikattua kolmen AZ-pelaajan keskeltä tolpan kautta sisälle ja räjäytti 17900-päisen yleisön vapautuneeseen huutoon. AZ ei kuitenkaan luovuttanut vaan jo seuraavalla minuutilla kovassa syysvireessä oleva jenkkihyökkääjä Josmer Altidore karkasi puolittaiseen läpiajoon, mutta tulos oli sama kuin ensimmäisellä puoliajalla: laukaus maalivahdin rintaan. Viikkoa aiemmin pelatussa kotiottelussa Roda JC:tä vastaan Altidore oli merkittävästi tehokkaampana, iskien kolme maalia ja syöttäen yhden. Ottelun kaksi ensimmäistä maalia syntyivät siis pienen flipperin päätteeksi lähietäisyydeltä. Flipperillä, jossa 10 sekunnin sisällä kolme kummankin joukkueen pelaajaan koski palloon, alkoi myös tilanne, joka johti ottelun voittomaaliin, mutta viimeistely oli sentään maailman luokkaa, laitapuolustaja Sepp de Rooverin tempaistua komean vasemman jalan laukauksen noin 22 metristä aivan maalin etuylänurkkaan. Viimeisen vartin aikana kummallakin oli vielä omat erinomaiset paikkansa lisämaaleihin, mutta enempää maaleja ei nähty, joten NAC otti kauden avausvoittonsa.

Yhteenvedoksi voisin mainita, että Bredassa näin ensimmäistä kertaa hollantilaisten saavan aikaan hyvän tunnelman. Toki olosuhteet olivat poikkeukselliset 100-vuotisjuhlan myötä ja Hollannissa Bredan lauantaista puhutaan termillä "En avoondje Nac" joka kääntyy vapaasti muotoon "NACin ilta", viitaten siihen, kuinka paljon normaalia parempi tunnelma lauantaiotteluissa on. Lisäksi stadion ei siis sijaitse aivan rautatieaseman kupeessa, niin kuin esimerkiksi AmsterdamArena, eli mikäli stadionilta on kova kiire vaikkapa lentokentälle, en välttämättä Bredaa suosittelisi matsikaupungiksi, mutta muutoin ei moitteen sijaa.