Tapahtumapaikan saavutimme perinteisen hintaisen ja mittaisen junamatkan jälkeen. Tällä kertaa meillä oli oppaana Jo. K:n keväällä tapaama M.M, joten ihan täysin ummikkoina ei kaupungissa tarvinnut kulkea. Opas pääsi kuitenkin aika vähällä, kun tehtävät rajoittuivat lähinnä rautatieaseman ja keskustan baarikadun välisten nähtävyyksien (joku keskivertoa massivisempi kirkko ja alueen suurin ostoskeskus) nimeämisiin. Kaupunkin katuja kulkiessa huomasi, että edellisellä viikolla kaupungissa vieraillut AIK ei varsinaisesti ollut säästellyt tarrojaan matkan varrella.
Kaupungin kauppavalikoima oli hyvin identtinen Utrechtin ja Arnhemin kanssa, joten niissäkään ei juuri aikaa saanut tapettua, joten ei-niin-kovin vastahakoisesti matsin alkua edeltävä luppoaika vietettiin Markt-aukion kuppiloissa. Ensimmäinen, De Vooruitgang, kostautui hintatasoltaan melko suomalaiseksi, kun puolen litran tuopista veloitettiin 5,30 euroa, mutta viereistä seuraavassa Queen-hotellin baarissa selvisi 0,3 litran oluesta 2,4 eurolla.
Noin kaksi tuntia ennen kick-offia lähdimme kävelemään kohti noin kilometrin päässä sijaitsevaa Philips Arenaa. Viimeisessä risteyksessä ennen stadionia sijaitsee pieni PSV:n kannattajabaari, joka oli sisustettu lattiasta kattoon PSV-rekvisiitalla, hämmentävimpänä yksityiskohtana kusilaarien yläpuolella ollut noin kahden neliömetrin valokuva noin 300-päisestä EHV-Hoolsista. Fletkusta muovimukista tarjoiltua Amstelia läikkyi merkittäviä määriä, kun televisioista ja pihalla screeniltä näytetyssä Ajax-Vitesse -ottelussa ratkaisijaksi nousi vähemmän yllättäen vieraiden Wilfried Bony. Ajaxin ja juutalaisten vastaisten chantit täyttivät tilan ja ihmiset olivat iloisia.Elektroniikkajätti Philips perustettiin edellisvuosisadan lopulla Eindhovenissa ja ymmärtääkseni koko kaupunki syntyi käytännössä Philipsin ympärille. Illan ottelussa tämä näkyi muun muassa siinä että kotijoukkue perustettiin aikoinaan Philipsin työntekijöille, sen nimi on lyhenne sanoista Philips Sport Vereniging ja sen paitasponsorina on Philips. Ottelun näyttämönä toimi Philips Stadion, Philipsdorpin (Philips-kylä) kaupunginosassa.
Stadionille siirryimme noin puoli tuntia ennen ottelun alkua. Turvatarkastukset olivat jälleen lähinnä muodolliset ja maksuvälineenä toimivat 2,4 euron arvoiset pahvikolikot. Ticketboxin myymälästä ei saanut lippuja kotipäätyyn, en osaa sanoa onko kyseessä rajoitus jonka myötä päätyyn saa lippuja vain seuran jäsenyydellä, loppuun myynnistä ei oheisen kuvan perusteella varmaankaan ollut kyse. joten päädyimme toiseksi halvimman kategorian paikoille XX-katsomonosaan 2. kerrokseen. Hintaa näillä oli 25 euroa kappale. Omilta paikoiltamme kentälle näki vielä ihan hyvin, mutta muutamaa riviä ylempänä olisivat varmasti kattorakenteet jo alkaneet häiritä.Matkustaminen vierasotteluihin on Hollannissa ollut hämmentävän laiskaa, huomioiden useiden seurojen isot kotipäädyt ja lyhyet etäisyydet. Tällä kertaa en kuitenkaan osaa sanoa oliko Almelosta lähtenyt kukaan taittamaan noin 170 kilometrin matkaa Eindhoveniin. Ainoa mahdollinen sijainti vieraskatsomolle olisi ollut alakerran pitkällä sivulla kotipäädyn vieressä, johon en oikein jaksa uskoa.
Kotipäätykään ei esittänyt mitään erityistä tässä ottelussa. Mielenkiintoista oli tosin huomata, että yläkatsomossakin oli muutaman kymmenen hengen joukkioita, jotka osallistuivat alakerran huutoihin. M.M:n käsitys asiasta oli jonkinlainen protesti lippujen hintoja kohtaan, mutta ei osannut oikein kunnolla avata taustoja. Kovimmat desibelit saatiin ilmoille vähemmän yllättävästi maalien (joita ottelussa nähtiin neljä, kaikki kotijoukkueen toimesta) jälkeen, jolloin lähes koko 33000-päinen yleisö osallistui "Boeren! Boeren!"-huutoihin. Boer tarkoittaa maalaista, ja on kohtalaisen yleinen pilkkanimitys pienemmissä kaupungeissa asuville, mutta Eindhovenissa ollaan asiasta ylpeitä. Jokseenkin hämmentävää tämäkin oli, Eindhovenin metropolialueella kuitenkin asuu yli 700 000 asukasta.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli oikein hauska, vaikka tunnelmaa päädystä ei välittynyt nimeksikään meidän paikoillemme ja missasin jälleen yhden maalin olutta jonottaessani.
