No beer, only seeds - Levante - Villarreal, 24.8.2014

No niin.. reissuja on tullut tehtyä edellisen kirjoituksen jälkeen mm. Saksa+Belgia 2x, Ranska+Belgia kerran, Ruotsi kahdesti (tosin vain Tukholmaan, en usko että näistä tulee koskaan reportaasia) ja kerran Puolaan, sekä toistakymmentä visiittiä erinäisiin kohteisiin Hollannissa, tuon vaihto-opiskelujakson aikana. Yritin aluksi julkaista tapahtumat aikajärjestyksessä, mutta marraskuussa suorittamastani neljän ottelun retkestä tekeillä oleva julkaisu paisui niin suureksi, että sen kirjoittaminen on yhä kesken. Hollannin erinäiset kohteet sen sijaan eivät ole enää kovin kiinnostavia kirjoittaa, eivätkä luultavasti lukeakaan, koska kaava alkaa olla tuttu "noin tunti junalla, noin kymmenen euron hintaan, olut 2-3 polettia, ilma kylmä, tunnelma vaatimaton". Tulin siis siihen tulokseen, että julkaisen tämän nyt, kun se on tuoreessa muistissa ja mahdollisesti myöhemmin sitten lisään noita vanhempia juttuja. Täällä pystyy näköjään vaihtamaan tuon aikajärjestyksen tilalle jonkun kustomoidun lajitteluperusteen, tutustun siihen joskus paremmalla ajalla. Sitten itse asiaan..

Jonnekin oli pakko päästä, ennen kuin syyskuussa palaan kouluun yrittämään viimein saada opiskelut pakettiin ja blogin aloittamisen jälkeen kuvioihin ilmestynyt kanssaihminen halusi rantaretkelle. Itselläni on tapana tukea paikallista, myös lentokenttää, niin suoralla yhteydellä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin Espanjan Alicante. Nopea tutustuminen ympäröivään seutuun osoitti alueen jopa hedelmälliseksi tämän harrastuksen suhteen, joten päätös oli melko helppo. Otsikossa mainittu ajankohta ei tehnyt retkestä ihan halpaa, kun alueella on vielä täysi sesonki päällä. Majoituksesta (Hotel Maya, noin kilometrin etäisyydellä päänähtävyydestä, rannasta ja rautatieasemasta) kolmen tähden hotellissa sai nyt maksaa saman verran kuin kolmen viikkoa myöhemmin yhtä tähteä prameammasta.

Kuten edellä totesin, Alicante on tämän harrastuksen suhteen oivallinen "tukikohta", sillä 150 kilometrin säteellä Alicantesta pelaa kolme pääsarjajoukkuetta ja kaksi joukkuetta kerrosta alempana Segundaa. Kaupungin oma joukkue, Hercules CF, putosi pääsarjasta vuonna 2011, huolimatta sangen nimekkäästä kärkiparista, David Trezequet-Nelson Valdez, ja jatkoi keväällä 2014 matkaansa Segunda B:hen. Tästä kuusikosta kolmelle arvottiin kauden avajaisiksi kotiottelu, mutta pahaksi onnekseni niin Levanten, Albaceten kuin Real Murciankin ottelut sijoitettiin pelattaviksi sunnuntaina. Tästä murtuneena suoritin vielä hieman tarkemman tutkimuksen alueen tarjontaan ja huomasin, että Hercules CF:n isäntänä avauskierroksella toimiva Eldense, pelaa myös kotiottelunsa ns. iskuetäisyydellä, mutta niin vain kävi, että tuokin ottelu sijoitettiin sunnuntaille. Vertailun vuoksi, mikäli olisin tehnyt saman reissun viikkoa myöhemmin, olisi perjantaina ja sunnuntaina ollut tarjolla pääsarjaa ja keskiviikkona Cupia.

Levante UD - Villarreal CF, 24.8.2014, 23.00

Sunnuntain kolmesta ottelusta valinta(mme) kohdistui ainoaan pääsarjakohtaamiseen. Alkuperäissuunnitelma oli tosin Real Murcia - Lugo, koska 23.00 tapahtuva kick-off teki Alicanteen palaamisesta haasteellista. Ensimmäinen yhteys olisi ollut 02.45 lähtevä linja-auto, joka olisi taittanut tätä noin 140 km taivalta lähes neljä tuntia. Mutta sitten Real Murcialle kävi tamut tai acoulut. Noin kaksi viikkoa ennen kauden alkua, Espanjan liitto totesi Real Murcian taloustilanteen sellaiseksi, ettei Liga Adelante ole heille oikea paikka ja pudottivat seuran sarjaporrasta alemmas Segunda B:hen ja tämä johti sitten siihen, että seuran kauden avausottelu siirrettiin myöhempään ajankohtaan.

Tämä ajoi meidät pohtimaan uutta ratkaisua. Ensimmäinen back-up plan toimi heti. Valenciasta löytyi edullinen ja laadukas hotelli, joten ensin se varaukseen ja sitten kohti debyyttiä La Liga- katsomoissa.

Alicanten ja Valencian välillä, ja varmaan kaikkilla muillakin Espanjassa, kulkee todella paljon  erihintaisia ja -nopeuksisia junia, joten tuolla päin liikkuessa kannattaa tarkastaa etukäteen itselleen sopivin vaihtoehto, hinnoissa kun voi olla jopa 20 euron heitto. Meidän 27,80 euroa maksanut juna oli myös melko täynnä, eikä noin kolme varttia ennen lähtöä lippua ostaessa ollut juurikaan valinnan varaa, jos halusi kaksi vierekkäistä paikkaa. Pitää kuitenkin antaa Renfe-yhtiön lippuautomaateille hyväksyvä nyökkäys helppokäyttöisyydestä ja ulkomaisen Debit-kortin kelpuuttamisesta.

Estadi Ciutat Valencia sijaitsee verrattain kaukana kaupungin keskiöstä, noin kolmen kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Stadion on kuitenkin sangen helposti saavutettavissa metrolla, johon 10 matkan lippu maksaa 8 euroa. Stadionia lähestyessä vaihtoehtoja on kaksi: mennä punaisella linjalla (numero 3) Machadon pysäkille ja kävellä siitä noin viiden minuutin matka. Arena-ostoskompleksi, jossa kotikannattajat virittäytyvät otteluun, tulee näkyviin noin minuutissa. Toinen vaihtoehto on suoraan stadionin porteille vievä violetti linja (numero 6), jolloin oikea pysäkki on uskokaa tai älkää, Estadi del Llevant.

Saavuimme stadionin läheisyyteen noin 50 minuuttia ennen kick-offia. Matsipäivän tuntua ei ollut vielä edes metroasemalla, ensimmäinen isompi sinipunaiseen pukeutunut joukkio oli läheisen Burger Kingin jono. Edellä mainitun Arena-kompleksin ravintolat olivatkin sitten jo lupauksia herättävän täysiä. Stadionin yhteydessä ollut fanituotemyymälä oli ääriään myöten täynnä, mutta kasvavat jonot eivät olleet myyjättärille mikään syy olla vaihtamatta kuulumisia tuttujen kanssa ja poistumasta välillä myymälän ulkopuolelle tupakoimaan. Nopealla arviolla esim. 1. FC Kölnin myymälähenkilökunta olisi kyennyt kasvattamaan myyntiä noin 30 prosenttia.

Stadionin ainoat katetut paikat.

Matsilippuja ostaessa ei Levanten nettikauppaan rekisteröitymisestä ollut mitään iloa, sillä sunnuntain otteluun ei vielä keskiviikkoiltana ollut mahdollista ostaa lippuja netin kautta. Tai oli, Viagogo oli lippuja pullollaan, mutta  seuran omassa nettikaupassa tilanne ole toinen.  Olimme kuitenkin luottavaisia lippujen saannin suhteen, Levante kun on viime vuosina täyttänyt stadioniaan noin 50-60 -prosenttisesti. Liput olivatkin saatavilla stadionilla ja pohjoiseen päätykatsomoon (Gol Alboraya) pääsi 20 euron hintaan. Ns. parhaat paikat olisivat irronneet 50-60 euron hintaan. Näin halvalla ei kuitenkaan pääse ihan mitä tahansa vastustajaa vastaan. Esimerkiksi tätä kirjoittaessa Levanten seuraava vieras on FC Barcelona, jolloin päätyyn päästäkseen saa pulittaa 50 euroa, pitkälle sivulle pääsee 60-90 eurolla. Estadi Ciutat de Valencian kapasiteetista ei internet pääse yksimielisyyteen. Varmaksi voitaneen kuitenkin sanoa, että se on vähintään 25000, mutta enintään 27000. Katsomoista vain itäinen pitkä sivu on katettu, joka kuten edellä kävi ilmi, vaikuttaa aika merkittävästi lippujen hinnoitteluun.  Tunnelman kannalta meidän paikkamme olivat suotuisat, sillä kotikannattajat ovat valinneet sijainnikseen pohjoispäädyn, kentältä katsoen vasemman nurkan, kun taas vieraskannattajien karsina on samassa kohtaa oikealla. Omat lippumme olivat päädyn lohkoon 20, joka oli hieman lähempänä vieraskannattajia, mutta kuitenkin niin, että kotikannattajiinkin säilyi helposti näkö- ja kuuloyhteys. 

Pakko hyväksyä..

"Sisätiloiltaan" stadion on varsin askeettinen. Siellä täällä oli pieniä kojuja, joissa myytiin limonadeja, lähdevettä, Espanjan virallista matsievästä, suolattuja auringonkukansiemeniä ja mikä raskauttavinta.. alkoholitonta olutta. Ei tämä nyt ihan suoraan pystymetsästä tullut, mutta oli hyvin vaikeasti hyväksyttävissä. Kyseessä oli vieläpä Amstel, joka ei lukeudu edes kotimaansa oluista suosikkeihini. Mitä taas siemeniin tulee, on aivan selittämätöntä, millaisia määriä natiivit näitä nassuttavat. Sadan gramman pussista veloitettiin euro ja pussia ostaessaan T.L. sai osakseen hämmentyneitä katseita ostaessaan vain yhden pussin, jota emme saaneet ottelun aikana kokonaan syödyksi. Sen sijaan vieressämme istuneen perheen jalat alkoivat jo ennen ottelun alkua peittyä tyhjiin kuoriin ja läpi tapahtuman vierestä kuului tasainen rouske heidän tuhotessaan näitä, minusta ei minkään makuisia jyviä aivan silmittömällä vauhdilla. 

Noin 300-päinen kotisektori, yksinkertaisen
tyylikkään LEVANTE FANS -banderollin taakse ryhmittyneenä, yllätti minut pääluvullaan, internetin ihmemaasta kun en kuvista ole löytänyt kuin noin 100 hengen edustuksia. Nurkkaus oli kelvollisesti organisoitu, ja kannatus ei tauonnut missään vaiheessa huomiota herättäväksi ajaksi. Myös istumakatsomot onnistuttiin kerran puoliajassa ajassa lietsomaan mukaan, jolloin tunnelma kohosi paremmaksi kuin olin uskaltanut kuvitella. Selvästi huomasi myös, että keskieurooppalaisia vaikutteita oli  kauden 2012-2013 Eurooppa Liiga- vierailta ja -reissuilta (Hannover, Twente, (Helsingborg, Motherwell..)) imetty varsin isolla pillillä lauluihin ja taputuksiin.

Villarrealin kannattajia en odottanut paikalle oikeastaan ollenkaan, joten vieraskannattajille varatun nurkkauksen värjäytyminen keltaiseksi noin 400 kannattajan toimesta oli positiivinen yllätys. Oman seurani ottelua istuen noin kerran kolmessa vuodessa seuraavana oli kuitenkin vaikea hyväksyä, että vieraskannattajista seisoen ottelua seurasi vain kourallinen. Pisteet kuitenkin ehdottomasti siitä, että istuvatkin kannattajat osallistuivat kelvollisesti yksinkertaisimpiin lauluihin ja huutoihin. Parhaat kannattajanurkasta lähteneet volyymit merkataankin VCF-nurkalle, mutta LUD-nurkka voittaa kyllä kokonaiskilpailun monipuolisuudella ja jatkuvuudella.






Päätykatsomot stadionilla ovat todella lähellä kenttää, joka avasi päädyssä vanhemmiltaan livahtaneille lapsille mahdollisuuden huudella VCF-pelaajille vanhemmiltaan opittuja solvauksia. Etenkin 25-vuotiaaksi kunnioitettavan kierroksen ympäri Eurooppaa tehnyt Giovani Dos Santos (4 seuraa Espanjassa, kaksi Englannissa, yksi Turkissa) ja täysin päin vastaisen taustan (koko ammattilaisura Villarrealin organisaatiossa) Bruno Soriano saivat osakseen kimeää huutelua läpi ensimmäisen jakson, jolloin Villarreal hyökkäsi tätä päätyä kohden, toisella jaksolla tauottomaan verbaalitulikseen pääsi maalivahti Sergio Asenjo. Itse ottelusta, peli oli viihdyttävää ja nopeatempoista ja pysyi tuomarin hanskassa epälaligamaisen hyvin. Ottelu olisi voinut ratketa vieraille jo ensimmäisellä jaksolla, niin voimakkaasti VCF vyörytti hyökkäyksiä epävarman Levante-puolustuksen yli. LUD-puolustuksen haparointiin saattoi vaikuttaa sekin, että kolme viikkoa ennen kauden alkua seuran maalin suulta lähti kesän MM-kisoissa Costa Rican maalilla loistanut Keilor Navas ja samalla oven avauksella tilalle tullut Jesus Fernandez ei vaikuttanut oikein vielä tottuneen ajatukseen siitä, että hän on nyt La Liga- joukkueen ykkösmaalivahti.

Koska haluan pysyä kuitenkin uskollisena tämän sivuston toiselle aiheelle, totean tässä, että espanjalainen olut, johon oli aika hyvin aikaa tutustua, oli todella positiivinen yllätys. Suomessakin market-tasolla myytävät Estrella Damm ja San Miguel osoittautuivat ehkä spanskipanimoiden heikoimmiksi lenkeiksi. Sen sijaan minulle uusi tuttavuus, San Miguelin kanssa samasta panimosta tuleva Mahou, nousi ns. helppojen oluiden osalta yhdeksi suosikeistani.

Etikettikin sen kertoo, viisi tähteä. 1,80€/pullo. Oliivit sisältyvät hintaan.
Bar Alexandra, Alicante.