"Haluun käydä Auschwitzissa". Näin raapaisi kanssaihminen, joka sittemmin on ylennyt avovaimoksi, keskustelun käyntiin alkusyksystä 2013. Itsehän olen valmis retkeilemään käytännössä minne tahansa, jos siellä vaan palloa potkitaan, joten siitä se ajatus sitten lähti.
Mainitun kohteen sijainnin suhteen tietoni nolostuttavasti rajoittuivat siihen, että se sijaitsee Puolassa. Kyseessä on kuitenkin jonkin verran näitä yleisimpiä reissukohteitani isompi maa, joten kartta tarvittiin avuksi. Hirveästi tuota kauemmaksi ei Turusta helposti tavoitettavasta Gdanskista Puolassa pääse. Sitten vielä kun kävi ilmi, että Gdanskista siirtyminen junalla mainitun monumentin lähikaupunkeihin veisi noin 12 tuntia (etäisyyttä noin 530km), oli syytä tutkia muita vaihtoehtoja.
Syy siihen, miksi päädyimme kulkemaan Tukholman Skavstasta Katowiceen, emmekä esimerkiksi ilmeisesti huomattavasti kiinnostavampaan, Krakovaan on edelleen vähän hämärän peitossa. Suurin syy oli varmaan se perus "lennot olivat halvat", kun Wizzair lennätti matkalaiset ja yhden laukun edes takaisin alle sadalla eurolla. Luonnollisesti retken hintasta ilahtuessa ei huomioitu sitä, että vaikka laivalle meneekin olemaan selvinpäin, niin siellä juo sen vähintään 15 tuoppia. Ja nälkäkin siellä tulee ja buffetiin on mentävä vaikka sen taso laskeekin samaa vauhtia kuin hinta nousee, olisikohan ollut joku 38 euroa tuohon aikaan, nyt varmaan jo yli 40. Ja niin tulee Tukholmassakin, etenkin kun lento lähti vasta iltapäivällä, Tukholmassa käyntien perinteinen Scandic Malmen-aamiainenkin oli sellaisen viisitoista euroa syöjää kohti. Lentokenttäbussi T-Centralenista Skavstaan (näitä kulkee muistaakseni puolen tunnin välein, varsin ehdoton ratkaisu Skavstaan kulkiessa) kustansi 135kruunua/matkustaja. Siihen päälle vielä matkaevääksi kolme pötköä Ettania niin mittarissa alkoi olla jo helposti nelosella alkavat ennen kuin oli päästy edes Puolaan. Menköön kuitenkin, perillä kun mikään ei maksa mitään.
 |
| Näkymä hotellin ikkunasta, sisältäen linja-autoaseman. |
majoittunutkaan kaikkein kämäisimpään luolaan esikaupunkialueella, mutta 28€/yö/hlö neljän tähden majoituksesta ei ole varsinaisesti kipurajan yläpuolella. Hotellilta oli alle kymmenen minuutin kävelymatka Galleria-ostoskeskukseen, jonka yhteydessä on myös kaupungin juna-asema. Linja-autoasema näkyi huoneemme ikkunasta. Ainakin silloin, kun kaupunkia lähes koko matkamme verhonnut sumu hälveni hieman.
Ensimmäiset askeleet ilman kantamuksia otimme kohti GKS Katowicen myymälää (ul. Slowackiego 27), jonne oli hotellilta noin viiden minuutin kävely. Myymälässä huomion arvioista verrattuna läntisempien kohteiden vastaaviin oli se, että tarjolla oli mm. seuran värein koristeltuja vapaaottelushortseja ja nyrkkeilyhanskoja. Siirryin neuvottelemaan kaupan myyjäneitokaisen kanssa lippujen hankkimisesta huomiseen otteluun, mutta sananvaihto jäi kovin yksipuoliseksi, kun dialogin kauniimpi puolikas ei saanut suustaan tavuakaan mitään tuntemistani kielistä. Tiskillä notkunut hengenvaarallisen näköinen herrasmies, osasi kuitenkin muutaman sanan ja auttoi meitä hankkimaan seuran jäsenyyden (Karta Kibica, 10zl) ja näyttämään katsomokartasta että "This side crazy and jumping, this side calmer". Calmer Siden liput, istumapaikat noin keskiviivan kohdalta, maksoivat mieheltä 15 zlotya, naiselta 5. Eli kuten nopeimmat laskivatkin, niin noin kympillä selviää kaksi ihmistä GieKSan matsiin halutessaan. Kartutin pienen tauon jälkeen myös huivikokoelmaani(25zl) ja ostin seuran T-paidan (39zl)
Matsipäivä alkoi kuten odottaa saattoi. Nainen halusi ostoksille ja itse en oikein tiennyt mitä tehdä, ennen kuin olisi soveliasta aloittaa prematch-tuoppien imeminen. Kaupungilla kun ei varsinaisesti ole mitään must-see tason nähtävyyttä. Tietysti, katolisessa maassa kun ollaan niin kirkkojen ystäville on katseltavaa, mutta Kölnin, Utrechtin ja ennen kaikkea Turun tuomiokirkot kiertäneenä, Palman Katedraalin nähneenä ja Vatikaanissa käyneenä jne. alkaa olla aika korkea kynnys sille, että kirkolla olisi ns. annettevaa. Joten ei auttanut muu kuin sukeltaa ostoskeskukseen toteamaan, että vaatteet ovat kutakuinkin Suomen hinnoissa ja ettei Starbucks (mahdollisesti debyyttini, en ole varma) ole juuri Robert's Coffeeta kummempi asia. Eikö tämänkin avajaiset Suomessa saaneet jonkinlaisen telttakylän aikaiseksi?
Sitten alkoi olla kello sen verran, että päästiin itse asiaan. Ensimmäinen potentiaalinen kuppila, innovatiivisesti nimetty Sports Pub, jätettiin väliin, koska sisäänkäynti oli huolestuttavalla sisäpihalla, jolla ei ollut näkynyt mitään liikettä yhdelläkään ohikulkumatkalla. Harhailimme sinne tänne turvallisemman näköisen juottolan toivossa, kunnes takana oli jo noin kahden kilometrin mittainen marssi aina Spodekille saakka, jossa Suomen lentopallojoukkue muutamia viikkoja sitten kisasi lentopallon MM-kullasta, jonka aikana vastaan oli tullut vain ruokaravintoloita.(Pahoittelen äskeisen virkkeen vaikealukuisuutta, ei nyt vaan pysty ajattelemaan, ja päätin oksentaa tään kerralla ulos, kun on hyvä flow kirjoittamiseen.) Ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin, kerätä rohkeutensa, kiivetä Sport's Pubin yläkertaan, toteamaan paikka varsin viihtyisäksi, pääasiassa koripalloteemalla sisustetuksi peruspubiksi. Toki myös paikallisen GKS:n juliste löytyi seinältä. Iso Perla, viisiprosenttinen kelpo peruspilsneri, irtosi viidellä zlotylla. Hiukan hävetti juoda niin halvalla.
Prematchit venähtivät hieman pitkiksi, joten päädyimme siirtymään stadionille taksilla, joita oli helposti saatavilla Gallerian edustalta. Stadion sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä keskustasta, eli olisi tavallaan ollut käveltävissäkin, mutta kävelyä oli tullut harjoitettua päivän tarpeet helposti täyteen jo aikaisemmin ja myöhemmin kävi ilmi, että myös raitiovaunulla (linjat 6 ja 11) olisi päässyt varsin lähelle.. Taksimatka stadionille kustansi noin 25 zlotya, joka osoittautui myöhemmin kuta kuinkin vakiotaksaksi, matkan pituudesta riippumatta.
Vuonna 1955 rakennettu Stadion GKS Katowice tai vaihtoehtoisesti Stadion ul. Bukowa, vetää, lähteestä riippuen 6000-11000 katsojaa betonisiin katsomoihinsa. Mainittakoon, että nyt alkaa olla viimeiset hetket vierailla GieKSan ottelussa aidolla ja tunnelmallisella stadionilla, sillä Puolan stadionien rakennusbuumi on iskemässä myös Katowiceen ja suunnitelma ja kustannusarvio(140milj. zl) sieluttomasta, modernista stadionista on esitelty jo. Stadionille sisään pääsemiseen riitti Karta Kibican piippaaminen stadionin porteilla. Matsilipusta, jonka meinasin sen saadessani heittää suoraan roskiin, koska luulin sitä kuitiksi viidennessä kappaleessa mainituista ostoksista, kiinnostuttiin vasta katsomon ovella. Ja siellä sen tarkistamisesta luovuttiin vasta, kun palasin katsomoon noin kuudetta kertaa.
Olimme paikalla noin 16.50 ja ihmeekseni kummallakin joukkueella oli edelleen alkulämmittelyt täydessä käynnissä ja maksullisen urheilutapahtuman alkuun viittaisi vain sinivalkein banderollein koristeltu päätykatsomo, jossa satakunta vieraskannattajaa odotti ottelun alkua. Kymmenen minuuttia oletetun alkamisajan kohdan jälkeen kysyin vieressäni istuneelta mieheltä, että koskakohan ottelun olisi tarkoitus alkaa ja sain vastaukseksi 17.30. Eilen ostettu matsilipussa tosin mainittiin 17.00, mutta vahingot jäivät aika pieniksi. Pian tämän jälkeen alkoi Crazy Siden takana näkyä liikettä ja katsomo täyttyä lupaavasti. Myös katsomottoman päädyn mainosaita peitettiin kauttaaltaan vihreä-kelta-mustiin banderolleihin.
Palveluiltaan stadion oli niin askeettinen miltä se näyttääkin. Kannattajatuotteita myi yksi pieni kioski, josta matkaan tarttui, todella tarpeeseen tullut, pipo (20zl) - stadionin tuuli ansaitsisi jopa Kupittaan kunnioituksen. Syömä- ja juomapuoli oli myös yhden kojun varassa. Kolmen desin Zywiec irtosi viidellä zlotylla. Ruokapuolella tarjolla oli jonkin sorttista kisamakkaraa ja uuteen nousuun lähtenyttä puolalaista pikaruokaa Zapiekankaa, jolle varmaan varmaan helpoin käännös on täytetty patonki. Vaikka noita viiden zlotyn Zywiecejä tuli hyvällä halulla nautittua, olisin ollut valmis lyömään ison kasan zloteja pöytään tuopillisesta piwo grzanea. Tälle mm. neilikalla, inkiväärillä ja kanelilla maustetulle herkulle en tiedä järkevämpää käännöstä kuin glögi, jossa viinin on korvannut olut. Ei kuulosta välttämättä houkuttelevalta, mutta kyllähän se hyvää oli.
Vuonna 1964 perustetun kotijoukkueen suuruuden vuodet sijoittuvat 1980- ja 90-luvulle, jolloin seura voitti Puolan Cupin kolmesti ja osallistui Europeleihin joka vuosi kausien 86/87 ja 95/96 välillä, käyden mm. Rovaniemen ja Turun Palloseurojen vieraana. RoPS onnistui jopa pudottamaan GieKSan, vain päästäkseen Auxerren kylvetettäväksi seuraavalla kierroksella (0-3, 0-5). Hauskuus kuitenkin loppui aikanaan ja vuonna 2005 seura putosi pääsarjasta ja taloudellisten ongelmiensa myötä joutui hakemaan vauhtia aina neljänneltä sarjatasolta asti. Asiat ovat sitten saaneet kuitenkin positiivisen käänteen ja tämän tarinan ottelun kotijoukkue oli viime kauden syksyllä jopa nousijaehdokas, mutta kauden jälkimmäinen puolikas, joka alkoi tämän ottelun jälkeen meni koko lailla penkin alle. Viimeisistä 17 ottelusta GieKSa kykeni voittamaan vain kolme. Kymmenen tasapelipistettä estivät joukkuetta kuitenkin romahtamasta alemmas kuin sijalle 8. Kausi 14/15 on jälleen alkanut lupaavasti ja ensimmäisistä 9 ottelusta koossa on 16 pistettä.
Jos kotijoukkue kuului Puolan mahtiseuroihin 80-90-luvun taitteessa, niin samaan ajankohtaan ajoittuu vierasjoukkueen nousu Puolan ehdottomaan eliittiin. Tosin käsipallossa. Siinä joukkue on sijoittunut Puolan liigan kärkikolmikkoon joka vuosi kaudesta 1989-1990 alkaen, voittaen seitsemän mestaruutta. 25 vuoden ajanjaksoon kuuluu myös 14 Cupin finaalia, josta Wisla on poistunut voittajana peräti 10 kertaa. Jalkapallon puolella menestys on ollut vaisumpaa ja vuoden 2006 saavutettu Cup-voitto on yksinäisenä seuran palkintokaapissa ja pääsarjassa pelatessaan seura ei ole yltänyt koskaan neljättä sijaa ylemmäs.
Mitä itse otteluun tulee, niin tempo oli mielestäni jopa yllättävän kova. Merkittäviä ennakko-odotuksia, tai -oletuksia minulla ei ollut, mutta taso yllätti kuitenkin positiivisesti. Myös nurmi oli erinomaisessa kunnossa, mutta kai tuollaisen lämmitettävän nurmen kunnossa pitääkin hieman helpommin. Tunnelma ottelussa oli hyvä, vaikkakin kyseessä taisi olla 'väliviikonloppu', kun edellisenä viikonloppuna oli juhlittu Puolan kansallispäivää ja seuraavana viikonloppuna juhlittiin Ultras Gieksan 10-vuotispäiviä. Lähimmäksi huipputunnelmaa päästiin tilanteissa, joissa Crazy Side caloitti huudon, jonka Calmer Side saattoi päätökseen. Missään vaiheessa meteli ei kuitenkaan kohonnut huikealle tasolle, ei edes 1-0-voittomaalin jälkeen. Tunnustusta on annettava myös vierassektiolle, joka piti kokoonsa nähden hyvää möykkää läpi ottelun. Myös Calmer Side eli ottelussa kiihkeästi mukana. Jos takanamme istunut kaksikko toisi jatkossa peleihin mukaan kiroilupurkin, johon he jokaisen kurwan laittaisivat zlotyn, olisivat GieKSan taloushuolet ohi hyvin nopeasti,
 |
| Varsin perinteinen polskiannos. Puolet lautasesta mykyjä ja punakaalia, puolet stroganoffia. Tai taaemman lautasen lihapötköjä. |
Yleensä jätän tämän vähäisempien kulttuurinalojen puinnin niistä paremmin kirjoittaville, mutta kun koko reissua ryhdyttiin rakentamaan Auschwitzissa käymisen ympärille, niin kerrottakoon nyt siitäkin hieman. Sunnuntaiaamupäivällä linja-autoasemalla sai kysyä todella monelta ihmiseltä neuvoa, ennen kuin löysi A) ihmisen joka puhuu sanaakaan englantia B) ihmisen joka tietäisi mikä, Bi) on Auschwitz ja Bii) mikä bussi ajaisi Oswiecimiin. Lopulta saimme selvyyden ja liput irtosivat kuskilta varsin sopuisaan kuuden zlotyn hintaan. Oswiecimin linja-autoasemalle ei ollut kukaan ehtinyt töihin iltapäiväkolmelta, mutta ensimmäisen auton kuljettaja tiesi kertoa, että vartin päästä saapuu kyyti monumentille. Tästä veloitettiin vielä kolme zlotya, eli alle 2,5 eurolla sai kuljetuksen ns. ovelta ovelle.
En nyt tässä rupea sen tarkempaa syväanalyysiä tästä museosta kirjoittamaan, siitä on riittävästi parempien kirjoittajien parempaa kirjallisuutta olemassa (ja myynnissä museossa, sangen kohtuulliseen hintaan). Mainittakoon kuitenkin, että käymättä on lähes mahdotonta käsittää, kuinka valtavalla alueella keskitysleiri toimi ja käymälläkin vaikea käsittää, että pelkästään ykkösleirissä, joka siis on tämä museoksi muutettu alue, kuoli yli miljoona ihmistä. Ykkösleiristä kulkee busseja noin kolmen kilometrin päässä olevaan Birkenauhun, jossa ei kuitenkaan ole enää oikeastaan muuta nähtävää kuin kuuluisat kiskot ja portti. Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja kielipuolipotilaille tarjolla myös suomenkielinen opaslehtinen.
Palasimme Katowiceen junalla, joka sai Turku-Salo-tyyppiseen etappiin tuhrautumaan lähes kaksi tuntia. No, tuskin VR sen nopeampaa kalustoa olisi saanut hankittua, jos kuljettaisi ihmisiä 8 zlotyn hinnalla tuollaisia matkoja.
Päätän toteamalla, että Puola nousi niiden maiden listalle, joissa aion vierailla vielä jatkossakin, ainakin Gdansk ja Krakova pitää saada ansioluetteloon lähivuosina. Mitä Katowiceen tulee, niin kaupunki itsessään ei ole kovin kummoinen ja oman arvioni perusteella, tämä perjantainen saapuminen ja kaupunkiin alustavasti tutustuminen, lauantainen GieKSan kiertely-ostos-matsi-juopottelu-kombo, sunnuntainen Auschwitz ja maanantainen kotiinpaluu on melko optimaalinen retki tähän kaupunkiin.
