Ensi alkuun pahoittelut kuvattomasta raposta, kännykän mukana tullut USB-johto ei sopinutkaan viime vuosikymmenellä ostettuun kameraan. Lisään kuvat, jahka pääsen käsiksi asianmukaiseen piuhaan.
Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, niin asun tämä nykyä keski-Hollantia, joten kirjoituksia tuleekin nyt hieman enemmän, kuin se avauskirjoituksessa ennakoitu kolme vuodessa, kolme kuukaudessa lienee lähempänä totuutta.
Tämän viikon otteluksi valikoitui 60 kilometriä Utrechtista etelässä pelattu Eerste Divisien aka Jupiler Leaguen ottelu FC Den Bosch - Excelsior Rotterdam. Kotijoukkueen alkukausi on ollut viime kaudella Jupiler Leaguessa kuudenneksi sijoittuneelle kotijoukkueelle melkoista korpivaellusta ja pistetili on vielä avaamatta. Viime kauden päätteeksi Eredivisiestä pudonnut vierasjoukkue taas on aloittanut kotona vahvasti voittaen kummankin ottelunsa, mutta vierasotteluissa on vielä kauden avausmaali tekemättä.
Kotijoukkueella on periaatteessa vyöllään yksi Hollannin mestaruuskin, sen tosin voitti joukkuenimeltä BVV, joka syksyllä 1965 yhdistyi Wilhelminan kanssa ja näin syntyi FC Den Bosch. Nykyisellä nimellä seuran suurimmat saavutukset ovat Ruud van Niistelrooyn ensimmäisenä ammattilaisseurana toimiminen ja Hollannin Cupin finaalin häviäminen kaudella 1990-1991.
Vierasjoukkue taas on Rotterdamin kaupungin kolmas joukkue, kaukana Feyenoordin ja jonkin verran Spartan takana. Joukkueen kotistadion vetää vain hieman yli 3500 katsojaa, joka kertonee olennaisen. Seuraa on kyllä historian saatossa edustanut lukuisia nimekkäitä pelaajia, kuten Christian Gyan, Salomon Kalou, Royston Drenthe, Robin van Persie ja Michel Bastos, mutta he ovat oikeastaan kaikki käyneet seurassa lainalla kaupungin (ja maan) suurseurasta Feyenoordista.
Junalipun maksoin suosiolla tuolla Hollanti-Turkki- kirjoituksessa mainitulla OV-chipkaartilla, 's Hertogenboschin (jatkossa Den Bosch, ajan ja vaivan säästämiseksi) lausumista kun ei tehnyt mieli yrittää. Pitää kyllä todeta, että tämä korttisysteemi vaatii vielä aika lailla totuttelua. Kummallakin asemalle unohdin leimata itseni sisään, kun laiturilta ei enää löytynytkään näitä pömpeleitä, joissa kortti pitää piipata. Sillä aikaa kun tsemppasin takaisin yläkertaan leimaamaan itselleni laillista kyytiä (eihän sitä taaskaan olisi kumpaankaan suuntaan tarvittu, kun tarkastajia ei näkynyt) oli junan istumapaikat jo menneet, mutta onneksi ollaan siinä määrin pienessä maassa, että oikeastaan minkä tahansa maan sisäisen junamatkan pystyy seisomaan. Etenkin tällaisen puolen tunnin etapin.
Utrechtin päässä oli lähtiessäni satanut melko rankasti, joten Den Boschissa junasta nousijoita tervehtinyt auringonpaiste otettiin ilolla vastaan. Tosiaan niin suurella, että tarinan sankari lähti viettämään mahdollisesti vuoden viimeisiä terassihetkiä niin suurella kiihkolla, että joutui tosiaan myöhemmin palaamaan takaisin asemalle maksamaan junamatkansa. Noh, onneksi terassin tarve oli niin suuri, ettei kovin kauas ehtinyt. Terassi kuului De gouwe sleutel(Kultainen avain) -nimiselle pubille, joka oli sisätiloiltaankin kohtalaisen viihtyisä: Pimeä, kelvollista musiikkia siedettävällä volyymillä, muita asiakkaita yksi pöydällinen, jonka keski-ikä noin 80 ja jokaisella nortti huulessa, eli sisätiloissakin sai polttaa. Kolmen desin Amstel-tuopista veloitettiin 2,2 euroa, eli aika lailla Utrechtin hinnoissa oltiin.
Kun junalipun maksamisen sain suoritettua, oli kick-offiin aikaa vielä 2,5 tuntia. Ennakkotietoni kaupungista rajoittuivat tietoon Turun kanssa aika samankokoisesta väestöstä, mutta Facebookissa kaveri kehui kaupunkia sanoilla "probably the best place in NL". Ja kyllähän se sen näköistä seutua oli, että ei kamalasti harmittanut eksyksissä harhailla. Vielä kun vastoin Google Mapsin luomia odotuksia, sateensuojia eli pubeja löytyi tasaisin väliajoin. Osa tosin oli kahviloita pubin vaatteissa, olutta niistäkin sai, mutta esimerkiksi La Courin kahdesta desistä veloittama 2,5 euroa oli jo vähän keski-eurooppa-standardien mukaan viritetyn kipurajan yläpuolella. Jäi yhteen Bavariaan tässä paikassa. Kaksi tuntia kick-offiin niin ajattelin lähteä kohti stadionia, jonne piti tästä oli noin kilometri matkaa suoraa tietä pitkin. no joo, olisi saattanut ollakin, mutta ilmeisesti se suora tie meni eri suuntaan kuin valitsemani. Siinä vaiheessa kun kauppojen ikkunoissa katosivat latinalaiset kirjaimet ja tilalle tulivat kyrilliset ja arabialaiset, ajattelin nöyrtyä ja tarkistaa suunnan bussipysäkin kartasta. ja aika tarkkaan 100 astetta väärään suuntaan siinä mentiin. Onneksi kuitenkin tästä sijainnista oli aika suora reitti Stadion De Vliertille, joten menomatkasta selvittiin yhdellä eksymisellä.
Liput ovat tällä stadionilla vielä varsin siedettävän hintaisia, sillä päätyihin pääsee aikuinen 13 eurolla, pääkatsomoon 22,5:llä. Lasten (<15v) ja eläkeläisten liput kustantavat 10-15 euroa. Oma valintani oli stadionin pohjoispäädyn I-katsomo, vieraskannattajien katsomon vierestä. FC Den Boschin kannattajilla kun on vahva ystävyyssuhde Standard Liegen kanssa, joka taas sotii omia RFC Liege -sympatioitani vastaan, joten päädyin tällaiseen valintaan. Ja toisaalta ainakin Englannissa on toisinaan vanhan liiton jannuilla tapana ottaa paikat vieraskatsomon vierestä, jotta vuorovaikutus näiden kanssa helpottuu ja sen voisi kuvitella olevan vekkulia seurattavaa, vaikka kieltä ei ymmärräkään.
Stadionin saavutin hieman yli tunti ennen kickoffia, sisään pyrkiessä järjestysmies ilmoitti, että tuoksahtaa siltä että olet juonut olutta ja saatuaan tiedon, että olin neljä pientä juonut niin toivotti tervetulleeksi saatesanoilla "I'm watching you".
Stadion itsessään oli jota kuinkin sitä luokkaa, joillaisilla realistisesti voisi toivoa Veikkausliigan keskikastissa jonain päivänä potkittavan. Kentän jokaisella sivulla toimiva(n oloinen, itsehän en osaa arvioida kuin toisen päädyn osalta) katsomoratkaisu, joissa tilaa yhteensä lähteestä riippuen 8500-9000 katsojalle ja kulmissa tilaa vielä noin neljälle tuhannelle lisäpaikalle. Stadionin pohjoisen puoleinen sivukatsomon, M-Siden, takaseinä oli hieman Bochum-tyyppisesti täynnä FCDB-aiheisia graffiteja. Tässä katsomonosassa siis pitää majaansa samanniminen ääneenkannattajien joukko, joka sai tähän otteluun jalkeille noin 500-700 henkeä.
Noin kolme varttia ennen kick-offia paikalle saapuivat myös vierasjoukkueen kannattajat. Loivat ihan kelvollisen ensivaikutelman näyttävällä ja äänekkäällä sisääntulolla ja saivat hiukan toiveeni heräämään siitä, että tänään olisi kelvollinen tunnelma. Minua tarkkaileva järjestyksenvalvojakin oli kadonnut päädystä suorittamaan jotain muuta tärkeää toimenpidettä, joten innostuin ostamaan kahden euron hintaisen pienen (2dl) Jupilerin. Tarjoiltiin fletkusta muovimukista ja ei saanut viedä katsomoon, vaan piti nauttia katsomon edessä olevassa syvänteessä, josta ei kentälle nähnyt, mutta toisaalta eipä tuo alkulämmittely nyt ihan kamalasti kiinnostanutkaan.
Joukkueiden tullessa kentälle, nähtiin stadionin itäpäädyssä pienehkö overhead-tifo, jonka aihe jäi toisesta katsojalle hieman epäselväksi. Poikkeuksellista oli tosiaan se, että lakana esiteltiin päädyssä, vaikka kotijoukkueen organisoitu kannatus tapahtui, niin ikään poikkeuksellisesti, pitkällä sivulla.
Ottelu käynnistyi kotijoukkueen vahvalla otteella ja vieraiden maalin suulla läpi ottelun haparoiden esiintynyt Jordy Deckers joutui muutaman torjunnankin esittämään. Vaikka FCDB vahvasti aloittikin, niin ensimmäinen läheltä piti- tilanne nähtiin kuitenkin toisessa päässä, mutta Kevin Begois venyi komeaan yhden käden torjuntaan ja pelasti noin 25 metristä lähteneen komean laukauksen kulmapotkuksi. Kulma oli täysin luokaton, mutta vieraat saivat kuitenkin jonkinlaisen otteen pelistä, eikä pallo juurikaan käynyt Excelsiorin puolustus alueella seuraavaan kymmeneen minuuttiin. Molempien joukkueiden vietettyä alkuun oman noin kymmenminuuttisen painostusjaksonsa, oli vuorossa sitten samanmittainen suvantovaihe, jonka aikana ehdin jo ajattelemaan, että tämä saa kyllä jäädä viimeiseksi Eerste otteluksi, ellei taso nouse. Ottelu oli ehtinyt vanheta jo 39. minuutille, ennen kotijoukkueen ensimmäistä kunnon maalintekopaikkaa, joka tosin ei sekään laukaukseen maalia kohti päättynyt. 43. minuutilla päätin sitten koittaa perinteistä ratkaisua, tehdäkseni palveluksen ottelulle ja muille katsojille ja lähdin olutjonoon(ison, neljä desiä, sai muuten kolmella eurolla), mutta tällä kertaa ei sekään onnistunut.
Jos ensimmäinen puoliaika päätettiin tylsällä potkistelulla, niin toinen avattiin sitten aika rytinällä. Hörpättyäni kepuni loppuun kapusin takaisin katsomoon ja näppäilin kännykän muistioon muutaman ranskalaiset viivan muistiinpanoja tätä kirjoitusta varten. Näiden kirjoittaminen vei kuitenkin sen verran aikaa, että peli ehdittiin viheltää käyntiin ja kuin toista jaksoa oli pelattu vasta vajaa 40 sekuntia, löytyi pallo vieraiden maalista. Kun vielä 58. minuutilla FC Utrecht -kasvatti Randy Woltersin laukaus upposi helpon näköisesti ohi Deckersin, alkoi tunnelma vapautua ja M-Sidekin sai itsestään ensimmäiset kunnioitettavat volyymit irti. I-katsomon tuularit palkitsivat kannattajat tästä osallistumalla satunnaisesti ja laiskasti taputuksiin. Puolustaja Tim Hofsteden lauottua jälleen luvattoman helpon näköisesti pallon Excelsiorin maaliin, meni vierailta viimeinenkin usko omaan tekemiseensä eikä Begois tainnut viimeisen 20 minuutin aikana joutua koskemaan palloon kuin antaessaan maalipotkua. Kautensa heikosti aloittanut kotijoukkue sen sijaan innostui viihdyttämään kannattajiaan ja leikkimään syöttökuvioillaan FC Barcelonaa, luokkaa heikommalla näyttävyydellä. Tämän seuraaminen ei enää ollut vieruskaverinikaan mielestä kovin jännittävää vaan huomattuaan, että tarinankertojanne solkkaa puhelimeen jännittävää kieltä, tämä päätyi kyselemään että kukas olet ja mistä tänne saavuit. Tieto siitä, että olen Suomesta johti käsivarressa olleen Ajax-tatuoinnin paljastamiseen ja loppumatsi menikin sitten oikeastaan Litmasen sekä Moisanderin veljesten urapuinnin parissa. Ilahtui suuresti saadessaan haltuunsa Moisanderin kasvattajaseuran kannattajien tarroja.
Ajax-jannun seurassa oli myös Den Boschin asukas, joka osasi neuvoa reitin rautatieasemalle, jonka saavutinkin huomattavasti helpommin, kuin stadionin.
Kokonaisuutena sanottakoon, että ottelu, tunnelma ja stadion eivät varsinaisesti mitään ihmeellistä tarjonneet, mutta jos suunnittelee Hollantiin suuntautuvaa pitkää viikonloppua, johon aikoo joka päivälle ottelun saada mahtumaan, niin kyllä tämä perjantaiseksi esileikiksi ennen viikonlopun pääsarjahulinoita soveltuu oikein hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti