 |
| Tällä kertaa AmsterdamArenaa piti "kotikenttänään" aivan eri punavalkoiset kuin tavallisena ottelupäivänä. |
Eilen oli taas se päivä, kun 53 Euroopan maata aloittivat kilpajuoksun, jossa on tarjolla 13 paikkaa auringossa kesälle 2014. Tässä tapauksessa vieläpä kirjaimellisesti, sillä MM-lopputurnaus pelataan Brasiliassa.
Useat tuttuni vaelsivat eri puolilta Suomea kohti Helsingin Olympiastadionia katsomaan Huuhkajien karsintaurakan avausta Ranskaa vastaan. Oma sijaintini on ollut nyt muutaman viikon ja on vielä vajaat viisi kuukautta siinä määrin etelämpänä, että Helsingin-retket jäävät väliin, mutta onneksi lähistöltä löytyi korvaavaa ohjelmaa. 40 kilometrin ja vartin junamatkan päässä tämänhetkisestä kotikaupungistani, Utrechtista, oman taipaleensa kohti Rioa avasivat Hollanti ja Turkki. Ja sinnehän oli päästävä.
Lippujen hankinta kävi yllättävänkin helposti. Nykyisen opinahjoni kampusalueella sijaitsee yksi Utrechtin yhdeksästä Ticketbox-pisteestä, joista saa lippuja niin Hollannin maajoukkueen, kuin kaikkien pääsarjajoukkueidenkin otteluihin. Tietysti seurajoukkueotteluihin on rajoituksia, esimerkiksi Ajax-Feyenoord- otteluun halutessaan, on syytä kokeilla muita reittejä, mutta maaotteluihin saa liput vain ilmoittamalla kassahenkilölle mihin otteluun haluaa ja mistä hintakategoriasta lippunsa haluaa. Tuntia ennen myymälässä käyntiämme näytti siltä, että 25 euron liput, eli halvin kategoria, olivat myyty loppuun mutta paikan päällä myyjä ilmoitti, että niitä on vielä jäljellä, joten ei muuta kuin 75 euroa tiskiin ja 3 lippua VAK429:iin haltuun ja odottamaan perjantaita.
Perjantaina noin kahden aikaan iltapäivällä, käydessämme rautatieasemalla lataamassa OV-kortteihin (käyvät junassa, bussissa ja raitiovaunussa, mahdollisesti metrossakin, en ole käyttänyt) lisää rahaa, oli rautatieasemalla jo turkkilaisilla ihan reipas meno päällä. Turkkilaiset(2,2%) ovat indonesialaisten(2,4%) jälkeen Hollannin suurin siirtolaiskansa ja he nostavat siis Hollannin asukaslukua suurin piirtein kaksi kertaa enemmän kuin turkulaiset Suomen.
17.28 nousimme Utrecht Centraalista junaan kohti Amsterdam Bijlmer ArenA- asemaa (5,30 euroa), joka sijaitsee AmsterdamArenan välittömässä läheisyydessä ja asemalta ulos päästessämme saimme jo näköyhteyden stadioniin. Junassa ei paljon muita kuin otteluun matkustavia näkynyt. "Julkijuopottelua" ei ilmeisesti Hollannissa katsota ihan hirveän hyvällä, joka saattaa selittää sen, miksi tarinankertojanne oli ainut matkustaja, jonka hamsteri aivasti. Matkaevääksi olin varannut 6-packin Heinekeniä, josta pulitin 6,10 euroa, joka lienee aika lähellä maksimia, jota täällä kehdataan pyytää. Hintaa nostavana tekijänä lieni vasta oston jälkeen tölkin kyljestä bongattu lämpömittari, jonka piti muuttua siniseksi, kun olut oli saavuttanut "Perfect Chill"in, mutta eihän sellaista nyt ollut aikaa odotella. Vertailin vuoksi tiistaina ostettu 12 pullon satsi Bavariaa kustansi hieman alle viisi euroa.
2,5 tuntia ennen kick-offia stadionin edusta oli jo täynnä Hollannin oranssiin ja Turkin punaiseen pukeutuneita kannattajia. Turkkilaisten keskuudessa näkyi myös merkittäviä määriä seurajoukkueiden fanituotteita, etenkin Istanbulin suurten, Galatasarayn, Fenerbahcen ja Besiktasin värit olivat sangen vahvasti edustettuina. Tämä näkyi myös stadionilla sisällä, sillä virallisen vierassektion kaiteella roikkuivat Galatasarayn UltrAslanin ja UltrAslan - Avropan sekä Fenerbahcen GFB(=Genç Fenerbahçeliler= Nuoret Feneriläiset) ja GFB Europen banderollit. Henkilökohtaisesti tämä tuli yllätyksenä. Myönnän, etten seuraa maajoukkueiden kannatusta kovin tarkasti, mutta se, että kahden Istanbulin suuren banderollit mahtuvat samalle kaiteelle, tuli täysin puskista. Seurojen tai kaupunkien nimillä varustettuja Turkin lippuja ei näkynyt.
Hollantilaiset keskittyivät lähinnä rauhalliseen jutusteluun ja oluen ja muiden virvokkeiden nauttimiseen(mainittakoon myös, että naurahdusta ei vain voinut välttää, kun huomasi, että Arena Döner- ravintolan jonossa ei paljon muuta kuin Turkin värejä tunnustettu. Epäselväksi jäi tosin, olivatko hakemassa apetta vai antamassa vinkkejä sen valmistukseen), mutta turkkilaisilla oli isompia ja pienempiä ryhmiä isommassa tai pienemmässä karnevaalitunnelmassa. Etenkin "ei-asemanpuoleisen" päädyn takana, Ajax- kaupan ja -museon edustalla oli turkkilaisilla kova vauhti päällä ja pyrotekniikkaa ei kamalasti säästelty. Paikalla oli kohtalaisen vahva virkavaltapreesens, poliisien, palomiesten ja ambulanssihenkilökunnan(kai niille joku järkevämpikin termi on, ei oikein ajatus kulje nyt, mutta koitan saada kerrankin tekstin ulos aika pian tapahtuman jälkeen), mutta punavalkoisen karnevaalin annettiin jatkua, koska häiriöitä ei tapahtunut. Muutenkin tapahtumat stadionin ympäristöllä olivat yllättävänkin rauhallisia. Kun ylläolevissa kuvissa näkyvän paikan vallanneet turkkilaiset siirtyivät stadionin sisälle, päätimme mekin vaihtaa paikkaa ja pyrkiä oluelle. Ensimmäinen pubi löytyi Ajax-päädystä, mutta siellä puolesta litrasta veloitettiin viisi euroa, joka on niin pohjoismainen hinta, että päätettiin koittaa uudestaan muualta ja stadion toisesta päästä stadionia löytyikin sitten jo "nollakolmosia" Heinekenejä hiukan reiluun kahteen euroon.
Stadionille sisään mentäessä tehtiin juostenkustu turvallisuustarkistus. Oikeastaan olisi tehnyt mieli kysyä tarkastajalta, että tietääkö hän todella mitä minulla on mukana, kun viimeiset taskut jotka hän tarkisti sisälsivät mm. nuuskapurkin, mutta enpä viitsinyt vaivata.
Lippumme olivat siis ylikatsomon riville 25 eli vain muutamia rivejä piippuhyllyn alapuolella. Pitää kuitenkin antaa arvostusta stadionin suunnittelulle, sillä paikat olivat kuitenkin pelin seuraamisen kannalta erinomaiset ja koko kentän näki ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Itsehän sain viereeni koko sektion ainoan ääneenkannattamisesta kiinnostuneen hollantilaisen, joka paitsi tifoili toisinaan yksinään heittämällä paperisilppua, täräytti toisinaan ilmoille terävän "HOOL-LAND"- huudon. Aina silloin kun sitä vähiten odotti.
Eilen oli jokin Fifan Fair Play- päivä ja kummankin joukkueen kapteenit kävivät lukemassa äidinkielellään ääneen jonkin tekstin, jonka sanoma oli lähinnä, että vietetään kiva päivä kentällä ja sen ulkopuolella. Tämä, niinkuin aika moni muukin asia, kuten nurmen pinnassa käyneet hollantilaispelaajat, irrotti kohtalaiset vihellysvolyymit turkkilaiskannattajilta.
Kaiken kaikkiaan, vaikka katsomossa enemmän oranssia kuin punaista näkyikin, niin tunnelman luonti oli lähes täysin turkkilaisten vastuulla ja kyllähän he hyvin siitä huolen pitivätkin. En tiedä oliko "kotipäädyn" alakerrassa tunnelma parempi, mutta meidän paikoiltamme arvioiden, Turkilla oli kiistatta "kotimatsi vieraskentäl'". Mielenkiintoista olisi ollut nähdä, millaisen räjähdyksen, arviolta kaikkiaan 17500- päinen turkkilaisyleisö olisikaan saanut aikaan, jos vierasjoukkue olisi pallon maaliin saanut. Lähellä se oli jo ensimmäisellä minuutilla, mutta kotijoukkue sai selvitettyä tilanteen kulmapotkuksi, jonka puolustaminen ei sitten kiinnostanut ketään ja turkkilaispelaaja pääsi puskemaan vapaasti, maalinteossa kuitenkaan onnistumatta. Ottelun alku oli muutenkin todella vauhdikas. Turkin kulman jälkitilanteesta käynnistyi Hollannin nopea, mutta tulokseton vastahyökkäys, jonka torjuttuaan Turkki lähti vuorostaan iskemään vastaan ja saikin luotua noin kolmen ja puolen minuutin pelin jälkeen ottelun neljännen hyvän maalintekopaikan.
Kotiyleisö sai itsestään irti muuta kuin kansallislaulun mukana hyräilyä, vasta sen jälkeen, kun Robin van Persie oli puskenut Arjen Robbenin antaman kulmapotkun Turkin maalin takanurkkaan. Edellä mainitulla vierustoverillani oli vaikeuksia pysyä housuissaan. Kaverin toiminta oli muutenkin melko kiinnostavaa seurattavaa. Naurun pidettely ei ollut ihan helppoa, kun turkkilaishyökkääjän tuhrittua läpiajon kaveri intoutui matkimaan jonkin lapsuudesta tutu videopelin "Game over"-ääntä.
Toisen jakson puolivälin tienoilla UltrAslan taisi jo huomata, että Turkin maali on koko ajan epätodennäköisempi ja päätti tuikata muutaman soihdun tuleen, vaikka kentällä ei mikään erityisen kiimainen vaihe ollutkaan menossa. Kotiyleisö tervehti elettä voimakkain vihellyksin, joka ei johtanut mihinkään muuhun kuin siihen, että myös vieraspäädyn ylätasanteella syttyi muutama soihtu. Soihdut saivat palaa rauhassa loppuun ja poliisitkaan eivät tehneet mitään Suomesta tuttua syöksyä liekkien keskelle rikosta torjumaan. Jos kenttätapahtumista haluaa täyden selonteon, kannattaa etsiä jokin toinen tätä ottelua käsittelevä kirjoitus, mutta todettakoon että nähty ottelu vahvisti käsityksiäni siitä, että Wesley Sneijder on veemäinen vastustaja ja Robben ärsyttävä kiukuttelija.
Ottelun jälkeen juna-asemalle oli melkoinen tunku, mutta ehdimme kuitenkin 23.00 lähteneeseen junaan, jossa niin oranssia kuin punaista tunnustaneet mahtuivat sopuisasti samoihin vaunuihin, eivätkä turkkilaisetkaan olleet ollenkaan murheen murtamia vaan laulanta jatkui edelleen junassakin.
Yhteenvetona voisi todeta, että näin viihdettävän ottelun upealla ja helposti saavutettavalla stadionilla. Kotiyleisö oli odotettuakin vaisumpaa, mutta onneksi turkkilaiset puolestaan ylittivät odotukset, silloin kuin jaksoivat täydellä kapasiteetillä ääntä luoda.
Täältä tulee todennäköisesti ennen helmikuuta toinenkin reportaasi, mutta silloin kotijoukkueena on Ajax.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti