FC Utrecht - Ajax, 26.9.2012, 19.45
Tämä fikstuuri sai arvontalaulun vielä raikuessa tarinankertojanne bokserit sotkuun. 31-kertaisen Hollannin mestarin ja 18-kertaisen Cup-voittajan vierailu on jokaiselle hollantilaisseuralle iso asia, eikä vähiten tässä vajaan puolen tunnin junamatkan päässä. Tähän otteluun alkoi lippujen metsästys alkoi ennen asunnon ja lentojen etsintää. Kaikki näyttikin hyvältä, kun edellisissä teksteissä mainittu O.M. sattuu omistamaan FC Utrechtin klubikortin ja sanoi ottavansa lippujen hankinnan hoidettavakseen.
Matkaan tuli kuitenkin mutk(i)a, O.M:n lähdettyä kolmeksi viikoksi reissuun, ennen lipunmyynnin alkua ja palattuaan kävi ilmi, että tähän High-risk- otteluun ei irtoa lisälippuja klubikortin omistajille ja ilman klubikorttia on lipuista turha haaveilla. Jokseenkin lamaannuttava tieto, mutta päätin kuitenkin lähteä matsipäivänä katselemaan meininkejä kaupungille ja moikkaamaan O.M:ta.
Lähdin puoli viiden nurkilla Neuden aukiolle, jossa olikin jo melkoisesti vilinää, kun Utrechtissa perinteisesti järjestettävät Hollannin elokuvajuhlat oli potkaistu käyntiin ja Utrechtin kannattajat olivat valloittaneet aukion kuppiloiden terassit varsin vahvasti. Poliisipreesens oli myös melko vahvaa jo paljon ennen kick-offia, kopteria myöten koko arsenaalilla oli varauduttu. FCU:n kannattajien ilonpitoon savujen ja paukkujen kanssa poliisit eivät reagoineet, nuoremmat sivulliset suhtautuivat naureskellen, vähän vanhemmat siirtyivät terassilta sisätiloihin.
Kuuden aikoihin tämä arviolta 150-päinen joukko lähti valumaan kohti rautatieasemaa, huudellen illan ehdotonta hittihuutoa, "Hamas, Hamas, joden aan het gas". Tähän massaan liittyi myös huomaamattomasti poliisiauton takapenkiltä nappi korvassa lähtenyt kaveri.
Olin sopinut tapaavani O.M:n stadionin fanituotemyymälän edessä 1930, joten lähdin noin 1830 kävelemään rautatieasemaa kohti, jonka eteläpuolelta (Busstation zuid) lähtisi linjan 12 bussi, joka veisi stadionille. Hoog Catharine on siis Utrechtin sisäisen ja ulkoisen liikenteen merkittävin solmukohta, kaikki kaupunngin linja-autoreitit alkavat ja päättyvät tänne, ja täältä pääsee junalla nopeasti lähes minne vaan maan rajojen sisällä.
Matsipäivänä oli tarjolla myös 999 - FC Utrecht Express, johon pääsisi matsilippua vastaan, mutta itsellänihän ei moista ollut, joten aiemmista teksteistä tuttua OV-chipkaartia piippaamalla nousin linjaan 12, joka ajoi suoraan stadionin välittömään läheisyyteen.
Stadionin ympäristössä, jonne saavuin siis hyvissä ajoin, lähes kaksi tuntia ennen kick-offia, poliisipreesens oli edelleen vahva, mutta pääkaupunkilaisia ei näkynyt eikä kuulunut, joten otteluun valmistauduttiin sangen rauhallissa tunnelmissa. Sovittuun tapaamiseenkin oli aikaa vielä puoli tuntia, jonka menin viettämään pääkatsomon yhteydessä olleeseen fanimyymälään. Valko-puna-siniseltä kotijoukkueelta löytyi valikoimastaan myös yksi musta-harmaa-valkoinen huivi, joka miellytti tepsiläistä silmää ja päätyi kokoelman jatkeeksi.
Pian tämän jälkeen O.M. saapuikin paikalle ja otti tilanteen hallintaansa monivuotisen klubikorttilaisen varmuudella. Omaksi roolikseni jäi ihmetellä mitä minä täällä liputtomana teen, portaiden kiipeäminen jonnekin, mitään ymmärtämättä O.M:n ja järjestyksenvalvojan keskustelun kuunteleminen ja lopulta tarkistus, että onko alaleukani vielä kiinni muussa kallossa, sen verran voimalla se lähti lattiaa kohti, astuessani sisään tilaan, joka paljastui Bunniksiden taukotilaksi. Jonkin verran olen Utrechtin yössä käynyt kääntämässä ja nyt kävi niin, että kaupungin suurin yökerho/baari löytyi stadionilta. 3 DJ'tä, kahdelle peruspubin kokoinen tila, yhdelle vähän isompi, painoivat menemään Hollannin kansallismusiikkia, tuttavallisemmin piripolkkaa. Hyvin pian huomasin saaneeni kourallisen sinisiä nappuloita, sekä selvityksen, että yhtä tällaista vastaan saa tiskiltä oluen.
Kick-offin lähestyessä aloitti äänistä päätellen, ja myöhemmin youtubesta vahvistetusti, vielä yksi DJ aloitti soittamisen, tämä kentän puolella. Linkin takaa löytyy videopätkä tästä tilanteesta. Itse olin jokseenkin hämmentynyt kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Olin tavallaan stadionilla sisällä, mutta silti itse otteluun pääsemisen suhteen olin jo tavallaan luovuttanut, tuskin täällä kukaan lippua myisi. Ovesta näin pienen kaistaleen kenttää, riittävästi tajutakseni että käynnissä on jonkin sortin lasershow. O.M. kyseli miten meinaan tästä jatkaa, sanoin että kaipa mä odottelen täällä ja katson josko tauolla onnistuisin luikertelemaan sisään ihmismassan keskellä. O.M. siirtyi katsomoon ja minulla oli poikkeuksellisen tyhmä olo seuratessani jo tyhjenneen baarin henkilökunnan yritystä lakaista lattialle heitetyt muovituopit jätesäkkeihin. Rankimmin ennen matsia törpötelleet alkavat jo palaamaan takaisin sisätiloihin päästäkseen vessaan, jonka käyttöoikeudesta veloitettiin 1,5 euroa. Järjestyksenvalvoja jättää oven auki ja siirtyy tarkkailemaan tilannetta toisaalle. Hetkellinen epäröinti ja toteaminen ettei tässä ainakaan mitään voi hävitä. BANG. Ilman turvatarkastusta, ilman matsilippua, äärimmäisen korkean riskiluokituksen ottelussa. Näin ei varmaan pitäisi olla mahdollista tapahtua.
Tunnelmasta huomasi heti, että nyt ei pelata ensimmäisten liigakierrosten tunnusteluja, vaan että kotijoukkueella on mahdollisuus lähettää eurooppalainen suurseura laulukuoroon. 21378-päinen yleisö loikin alkuun lähes korvia huumaavan metelin, ja pääty käytäviä myöden täynnä. Tobias Sanan jo 11. minuutilla, kotijoukkueen puolustuksen suosiollisella avustuksella laukoma 0-1-maali (hyökkäys lähti Niklas Moisanderin pallonriistosta) ei lamaannuttanut katsomoa, vaan kaynnissä ollutta laulua jatkettiin entistä kovemmalla volyymillä. Neljä minuuttia myöhemmin Ryan Babel iski mielestäni paitsiosta (videolta tarkistettuna ei tainnut kuitenkaan olla) numeroiksi jo 0-2 ja tämä alkoi jo hieman vaikuttaa negatiivisesti, mutta edelleen tunnelma säilyi hyvällä tasolla. Mitä pidemmälle peli eteni, sitä selvemmäksi kävi, että FC Utrecht tulee tarvitsemaan ihmeen ja 0-3 oli toistuvasti lähempänä kuin 1-2. Oman arvioni mukaan FCU hävisi ottelun, kun Cerdic van der Gun ei onnistunut maalinteossa, kun pelkkä osuma palloon olisi riittänyt.
Kannattajaklubilla jatkui täysin sama meno tauolla ja tiskillä kyynärpäätaktiikka oli valttia, mutta pitää antaa kehuja baarimikoille, jotka saivat tarjoiltua kunnioitettavan määrän mallasta. Vaikka tuo kolikkosysteemi välillä ärsyttääkin, niin puoliajalla (ja kymmenen minuuttia ennen kick-offia tulevan valomerkin lähestyessä) tämä järjestelmä arviolta nelinkertaistaa myynnin kun ei tarvitse pelata vaihtorahojen ja kortinlukijoiden kanssa.
Toinen puoliaika ei ehtinyt vanheta seitsemääkään minuuttia, ennen kuin Ajaxin kuusipäisen tanskalaiskatraan jäsen Christian Eriksen iski todella pienestä kulmasta lähteneellä laukauksella taululle jo 0-3- lukemat ja vei kotijoukkueelta viimeisetkin toivonrippeet. Tämän jälkeen peliä jatkettiin vielä viitisen minuuttia, mutta VAK T:ssä, eli pitkällä sivulla lähinnä vieraskannattajia tässä ottelussa majaillut Utrechtin hulinaosasto alkoi käydä aavistuksen kierroksilla, kun Ajax-kannattajat lauluillaan muistuttivat numeroista taululla ja niiden vaikutuksesta FCU:n Cup-taipaleeseen ja Bunniksiden alaosassakin alkoi paukkua erinäisiä pommeja siinä määrin, että tuomari määräsi joukkueet pukusuojiin. Yksi kotipäätyläinen onnistui kirmaamaan kentälle asti ja lähti kulmalippu kädessään pyrkimään kohti keskiympyrää, jossa hän lopulta Bunniksiden kannustuksesta huolimatta joutui puolen tusinan järjestyksenvalvojan säkittämäksi.
Reilun viiden minuutin odottelun jälkeen joukkueet palasivat vihellyskonsertin saattelemana takaisin viheriölle potkimaan viimeisen puolituntisen, joka ei tarjonnut mitään mieleenpainuvaa jalkapalloviihdettä. Kotiyleisökään ei enää toisella jaksolla jaksanut keskittyä muuhun kuin juutalaisten kaasutuskehoituksiin ja arviolta 500-päinen Ajax-kannattajajoukko otti stadionin haltuunsa. Tässä blogissa mainituista tapahtumista, vieraskannattajien osalta Ajax kiilasi kakkoseksi heti Swansean jälkeen, ja Swanseakin vakuutti enemmänkin massiivisella pääluvullaan.
Ottelun jälkeenkin kannattajaklubilla juhlat jatkuivat, mutta luonnollisesti vaisumpina kuin ennen ottelua.
FC Utrecht - Vitesse, 29.9.2012, 19.45
Viikon toiseen otteluun FC Utrechtin vieraaksi saapui Vitesse, joka oli aiemmin samalla viikolla edennyt Cupissa jatkoon kaatamalla kolmannen sarjatason V.V Gemertin maalein 4-0.
Tässä ottelussa matsiseurani erosi merkittävästi normaalisti, joten ostin liput pitkälle sivulle VAK B:hen, 30 euron kappalehintaan. Stadionille saavuimme noin tuntia ennen kickoffia huomaamaan, että myös pitkällä sivulla piti toimia käteisen sijaan kolikoilla, jotka täällä olivat yhden euron arvoisia, kun kannattajaklubilla yhden sai 1,8 euroa vastaan. Pienestä oluesta veloitettiin kaksi, isosta neljä.
Ottelua edelsi jälleen jonkun paikallisen DJ-kyvyn lyhyt show lämmittelyjen ja kick-offin välissä. Joukkueiden marssiessa kentälle, joka puolella kenttää liehuivat isoa Utrechtin vaakunaliput ja FCU:n lapsille suunnatun kannattajakerhon Junior Tigersin jäsenet muodostivat pelaajille kunniakujan omia lippujaan heiluttaen. Kotijoukkue aloitti ottelun vahvasti ja jo kuudennella minuutilla vaadittiin rangaistuspotkua, kun punavalkoiset olivat sitä mieltä, että vieraiden Guram Gashia pelasi palloa kädellään, mutta vihellystä ei kuulunut kuin katsomosta. Ajax-ottelun aikana päädyssä harmiteltiin kovasti sambialaisen Jacob Mulengan ja ruotsalaisen Alexander Gerndtin puuttumista, ja nopeasti ymmärsi miksi. Utrechtin hyökkäykset olivat aivan erinäköisiä nyt kuin keskiviikkona, vaikkakin edelleen optimisia laukauksia 25+ metristä nähtiinkin.
Toisen puoli ajan alkajaisiksi osat vaihtuivat ja oli Vitessen vuoro vyöryttää hyökkäyksiä kohti Bunniksiden päädyn maalia. 53. minuutilla brassi Jonathan Reis kolisteli jo maalipuita ja kaksi minuuttia myöhemmin vasta 19-vuotias Marco van Ginkel karkasi Vitessen ykkötähden, Wilfired Bonyn, unelmasyötöstä läpiajoon ja vei vieraat 0-1-johtoon kauden ensimmäisellä Eredivisie-maalillaan, mainittakoon, että kaksi viikkoa myöhemmin niitä syntyi kaksi U21-maajoukkueen paidassa Slovakian verkkoon. Edes viittä minuuttia ei ehtinyt kulua, ennen kuin edellä mainittu kolmikko teki jälleen tuhojaan. Reisiltä Utrecht-puolustus kyllä sai vielä pallon poistettua, mutta sen siivoaminen ennen Bonyn saapumista paikalle olikin sitten jo ylivoimainen tehtävä, ja norsunluurannikkolainen viimeisteli kauden neljännen osumansa. Tätä kirjoitettaessa niitä on kasassa jo kaksitoista, joista viimeiset kaksi lauantaina Ajaxin verkkoon.
Toisen puoliajan katastrofaalisen alun jälkeen Utrecht heräsi niin kentällä kuin katsomossakin ja 20 minuuttia ennen loppua, kymmenen minuuttia aikaisemmin valtavien suosionosoitusten saattelemana kentälle tullut Mulenga toi kotijoukkueen maalin päähän. Syöttäjänä Gerndt. Utrecht painoi lopun valtavalla sykkeellä kohti Vitessen maalia. Myös Cityside, eli toinen päätykatsomo osallistui kannustukseen, jopa huutoja aloittaen.Ottelu olikin saada hienon päätöksen, 92. minuutilla vasta 17-vuotias kamerunilainen Cedric Badjeck lähetti loistavan keskityksen maalille, mutta Vitesse-maalivahti torjui kuitenkin Mulengan puskun ja hyvin pian tämän jälkeen päätuomari vihelsi ottelun päättyneeksi ja suurin osa 15278 katsojasta poistui pettyneinä kohti, FC Utrecht Express- busseja, jotka kuljettivat ihmiset rautatieasemelle, josta varmaan muutkin kuin minä jatkoivat matkaansa Utrechtin yöhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti