Vitesse - Heerenveen 6.10. 19.45

Viime viikon kahdella samalla stadionilla nähdyn ottelun jälkeen suunta otettiin jälleen uusille alueille. Kaupungiksi Arhhem, kotijoukkueeksi viime viikon toinen vierasjoukkue Vitesse, ja stadioniksi GelreDome, perinteisten noin tunnin ja vajaan viidentoista euron junamatkan päässä.

Rautatieasemalle saapuessamme meillä ei ollut pienintäkään aavistusta että mihin suuntaan meidän tulisi lähteä ja mitä sieltä etsiä. Suunta otettiin sinne, jossa näytti eniten keskustalta ja noin kymmenen minuutin kuluttua olimmekin jo jonkinasteisella kauppatorilla, jossa valtava banderolli ilmoitti, että käynnissä on Futuristic Food Fair. Tämä päätettiin kiertää kaukaa. Yhden, tai korkeintaan kahden korttelin päästä löytyikin sitten jo Korenmarktin aukio, joka näytti janoiselle matkaajalle vähintäänkin kelvolliselta pysähdyspaikalta lukuisine baareineen.Toi hieman mieleen Utrechtin Neude-aukion.  Pubivalinta suoritettiin puhtaasti nimen perusteella ja Bloopers selvisi voittajana tässä kilvassa. Täällä oli viimeinkin tarjolla Hertog Jania, joka tuntuu olevan jossain määrin paikallinen suosikki, ainakin marketissa ostoksensa tekevien oluenystävien keskuudessa. 2,5 euroa vastaan täytetty lasi ei kuitenkaan varsinaisesti hyväillyt makuhermoja, vaikka hyvällä halulla näitäkin jokunen siemaistiin.

Kaupungissa olimme siis todella hyvissä ajoin joten aikaa oli myös kierrellä kaupungin kaupoissa, lähinnä toteamassa että tarjonta on lähes täsmälleen sama kuin Utrechtissa, kaupatkin suurelta osin samoja ketjuja ja hintataso aivan yhtä karmiva.

Aikamme kierreltyämme löysimme itsemme jälleen Korenmarktilta ja tällä kertaa valinta kohdistui Mick O'Connels -nimiseen pubiin. Myöhempi tarkastelu on osoittanut, että tässäkin tapauksessa kyseessä on ketju, sillä Utrechtista löytyy samanniminen ja -henkinen ravintola. Suosituin myyntiartikkeli vaikutti olevan Grolsch-tuoppi, 4,6 euron hintaan. Televisiossa pyöri rugbya, mutta ketään ei näyttänyt kiinnostuvan, vaikka olisikin valheellista väittää, ettei lähikuva suusta lentävistä hammassuojista olisi hiukan suomalaispöytää naurattanut.

Noin kuuden aikoihin lähdimme etsimään reittiä stadionille. Willemspleinin bussipysäkillä potentiaalisia bussireittejä selvittäessä tuli huomattua vähän matkan päässä pitkät rivit busseja, joita kohti taivalsi keltamustiin pukeutunutta väkeä. Matsilippua vilauttamalla pääsi ilmaiseksi stadionin porteille asti.

Stadionille saavuttuamme ensimmäinen liike oli pyörähtää fanimyymälässä toteamassa, että pinssejä keräävän kaverini kokoelma ei tällä viikolla kartu. Kotiyleisön suosikin, Wilfred Bonyn, hiusmuotia imitoiva peruukki herätti hieman mielenkiintoa, mutta humala tila ei onneksi ollut vielä tässä vaiheessa riittävän vahva.

Koti pääty noin puoli tuntia ennen ottelun alkua.

Turvatarkastus ei ollut tälläkään kertaa mikään tarkka, keltatakkinen nuorimies näytti peukaloa ja homma oli sillä valmis. Myös GelreDomella käteismaksu oli poissuljettu vaihtoehto ja käteinen piti vaihtaa 2,5 euron arvoisiin pahvikolikoihin. Yksi tällainen oikeutti pieneen Heinekeniin, ja niitä sai tälläkin kertaa kantaa mukanaan katsomoon. Ottelun alkuseremoniat miellyttivät silmää, kun joukkueiden astellessa kentälle, katsomon edessä olevassa vallihaudassa syttyi puolen tusinaa soihtua ja katsomossa ei närkästäneitä ilmeitä näkynyt, vaikka savuverho jonkin aikaa näkyvyyttä haittasikin. Jälleen vahvistus sille, että nyt ollaan lutuurimaassa. Vaikka olisikin aiheetonta väittää, että pelaajat kentälle saatellut Status Quon "Whatever you want" ei olisi aiheuttanut kiusallisia mielleyhtymiä Helsingin vanhan jäähallin kanssa.

Ottelun neljännellä minuutilla kaikki nousivat seisomaan ja alkoi laulaa jotain, josta sain irti ainoastaan sanan "Theo". Epäselväksi jäi juhlittiinko siinä perjantaina 47 vuotta täyttänyttä (FC Dordrecht-valmentaja) Theo "Mr. Vitesse" Bosia, joka edusti koko vuonna 1983 alkaneen ja 1998 päättyneen pelaajauransa Vitesseä ennen siirtymistään seitsemäksi vuodeksi valmentamaan seuran junioreja, vai täksi kaudeksi takaisin takaisin Vitesseen palannutta, seuraa aiemmin vuosina 1998-2008 edustanutta Theo Janssenia.

Vierasedustus

Kotijoukkue loi ottelun ensimmäisen maalintekopaikan 14. minuutilla ja Heerenveenin ruotsalaismaalivahti Kristoffer Nordfeldt sai venyä uskomattomaan reaktiotorjuntaan estääkseen Mike Havenaarin puskun päätymisen maaliin. Tilannetta seuraneen kulmapotkun Havenaar jatkoi tolppaan. Vitessen rajusta alkurynnistyksestä huolimatta vieraat aloittivat ottelussa maalienteon. Puolustussuuntaan välillä pahastikin pihalla ollut Jukka Raitala sai laitaan syötön, jonka hän jatkoi pilkun kohdalle, josta Helsingborgista täksi Heereenveeniin hankittu Alfred Finnbogason liukui pallon suoraan ilmasta maaliin ja noin 100-päinen vieraskannattajaryhmä omassa karsinassaan sai aihetta riemuun. Vitesse vaikutti käyttäneen suurimmat paukkunsa ottelun alkuun, ja 0-2 oli lähempänä kuin 1-1, joten kotijoukkueen matkaa pukukoppiin siivitti merkittävä vihellyskonsertti.

Puoliaikakilpailussa maalin ylärimasta roikkui polkupyörä ja idea saattoi olla osua tähän fillariin 16 metristä, en osaa sanoa, tärkeämpää oli pohtia onko kolmen oluen taktiikka riittävä toiselle puoliajalle.

Toiselle jaksolle saapuikin sisuuntuneempi Vitesse ja 53. minuutilla esitettiinkin komea syöttökuvio, jonka päätteeksi Bony pääsi iskemään kauden viidennen maalinsa. Maalin syntyä juhlistettiin laittamalla soimaan Boney M:n Daddy Cool, jonka aiheuttama hämmennys/huvittuneisuus tarinankertojanne päässä ei ollut ihan pieni.

Tasoitusmaalin aiheuttamaa riemua ei kuitenkaan jatkunut kuin 10 minuuttia, ennen kuin Vitesse-puolustus suoritti vertaansa vailla olevan koomailun. Vaarattoman näköisen pallon purkamiseen varauduttiin maalivahdilla ja kahdella puolustajalla, mutta jotenkin vain pallo onnistuttiin pupeltamaan Finnbogasonin jalkaan joka tuikkasi sen maalivahti Piet Velthuisenin haaroista maaliin. Nordfeldt joutui kuitenkin jo kaksi minuuttia myöhemmin venymään jälleen huippusuoritukseen, torjuessaan Bonyn puskun uudeksi kulmaksi. Daddy Cool saatiin eetteriin kuitenkin jälleen 70. minuutilla kun Bony nousi Marco van Ginkelin lähettämässä keskityspallossa korkeimmalle ja jatkoi sen tyylikkäästi taka-alanurkkaan.

Maali-iloittelu sai jatkoa vain 4 minuuttia myöhemmin, kun Sven Kumsin hieno vapaapotku kuudentoista rajalta upposi Vitessen maalin takaylänurkkaan. Ilta kuitenkaan ollut vielä missään nimessä ohi, vaan 77. minuutilla Heerenveen-toppari Arnold Kruiswijk repi Bonyn nurin kuudentoista alueella ja pienen pähkäilyn jälkeen illan erotuomari päätti osoittaa rangaistuspilkkua ja nostaa Kruiswijkille toisen keltaisen kortin. Tässä vaiheessa lienee turhaa edes mainita, että Bony kävi pilkulta viimeistelemässä hattutemppunsa ja nostattamassa tunnelman päädyssä ensimmäistä kertaa hyvälle tasolle yli minuutiksi. Tämäkään ei tuntunut riittävän, sillä maalia ei jääty tuulettamaan vaan pallo toimitettiin nopeasti takaisin keskiympyrään. Eivätkä lisämaalit kaukana olleetkaan sillä ensin Nordfeldt sai jälleen venyä parhaimpaansa torjuakseen Janssenin vapaapotkun ja sitä seuranneen kulmapotkun Guran Gashia puski hiuksenhienosti ohi ja huikea ottelu päättyi 3-3 -numeroihin.

Takaisin Utrechtiin pääseminen olikin sitten muutaman mutkan takana. Kaikki meni alkuun hienosti, kun stadionille tuoneet bussit kuljettivat rautatieasemalle. Siellä käytiin toteamassa, että seuraavaan Utrechtin junaan on vielä tunti aikaa. Tämä tapettiin rattoisasti Karakter-pubissa, jonka jälkeen käytiin toteamassa, että edellä mainittu juna ei tulekaan. Ja lopulta löysimme itsemme junasta kohti Schipolia, joka sekin hajosi matkan varrella. Onneksemme kuitenkin Zeistissa, josta kulki jo paikallisbusseja Utrechtiin, mutta tähän aikaan yöstä sitäkin sai odottaa reilun puoli tuntia ja matka keskustaan vei toisen mokoman. Tämä sukkulointi vei mehuja siinä määrin, että iltaa ei päätetty jatkaa tämän pidemmälle.