lauantai 5. syyskuuta 2015

München 21.-25.8.2015

Matkaseuran kanssa oli päätetty lopettaa syksyn reissun kohteen arpominen ja viimeinkin käyttää helppo kortti ja suunnata Gdanskiin. Hotellien katsastamisen aikana matkaseuralainen kuitenkin sekoitti vielä kerran pakkaa kysymällä "mut entä se Saksa?"
Ajattelin katkaista spekulaation lyhyeen osoittamalla, että pelkät lennot maksaisivat saman verran kuin koko paketti Gdanskiin. Ja kyllähän se spekulointi loppuikin. 174 euroa maksaneet Turku-Riika-München -meno-paluut varattiin heti, kun olin saanut työnantajalleni kerrottua etten ole otsikossa mainittuna ajankohtana käytettävissä.
Kuten aika tarkkaan päivälleen vuotta ennen tätä reissua varattu Alicantekin, on München sellainen kohde, jonne uskaltaa futisreissulle lähteä ennen otteluohjelmien lukkoon lyömistä, alueella kun on varsin kelvollinen määrä toimintaa, jonkinlaisena rajana pitämälläni "Turku-Helsinki"-etäisyydellä. Kaudella 2015-2016 Saksan Bundesliigassa on kolme joukkuetta, kakkosbundesissa samaten kolme. Drittestä tosin kumpikin joukkue putosi Regionalligaan. Jos uskaltaa rajan ylittää, niin Itävallankin kaksi korkeinta sarjatasoa tuovat viisi mahdollisuutta lisää.

SpVgg Unterhaching - FC Augsburg II, 21.8.2015, 19.00

Kovin kauas asemakaupungin ytimestä ei tarvinnut lähteä.
Matkan ensimmäisenä päivänä oli tarjolla kaksi ottelua joista valita. Väliotsikossa mainittu Regionalliga-matsi tai vaihtoehtoisesti 2. Bundesia Fürthissä, jossa Greuther isännöi FSV Frankfurtia. Vaakakupissa olivat siis pelin taso ja siirtymisen vaivattomuus, joista tässä tapauksessa jälkimmäinen voitti.

23 000 asukkaan Unterhaching sijaitsee aivan Münchenin kupeessa, itse asiassa "Hachingin" kotistadion Alpenbauer Sportpark sijaitsee, linnuntietä kulkien, lähempänä Münchenin keskustaa (Marienplatz) kuin Allianz Arena. Kumpikaan ei kuitenkaan ole lähelläkään, joten suosittelisin julkisia. Sportparkin läheisyyteen pääsee parhaiten lähijuna S3:lla. Se, jääkö pois Fasanenparkin vai Unterhachingin asemalla on makuasia, etäisyys stadionille on molemmilta noin puolitoista kilometriä. Itse päädyimme Unterhachingin asemaan, josta tie stadionille kulki varsin tylsää reittiä, rata oikealla, uudehkot asuintalot vasemmalla.

Spvgg Unterhachingin 90-vuotiseen historiaan ei juurikaan glooriaa mahdu. Seuran huippuvuodet olivat vuosituhannen vaihteen kaksi Bundesliga-kautta. Viime vuodet ovat olleet Hachingin kannattajille melko raskaita, sillä joukkue on sijoittunut sarjassaan (3. Liga) parempaan puolikkaaseen kerran tällä vuosikymmenellä ja edellinen kausi, jolloin joukkue on yltänyt yli 1,5pistettä/peli -tahtiin on 2008-2009.  Seuran historia on kyllä menestyksen puutteesta huolimatta mielenkiintoinen, sisältäen muun muassa vuonna 1933 tapahtuneen lakkauttamisen, koska natsipuolue piti seuraa poliittisesti epäluotettavana ja toisen maailmansodan jälkeen tapahtuneen uuden alun alimmasta amatöörisarjasta. Unterhachingiltakin löytyy kuitenkin myös menestynyt lajijaosto. Vuonna 1975 seura otti toiseksi lajikseen kelkkailun. Tai en tiedä onko itse Unterhaching menestynyt, tai edes kisataanko lajissa seurajoukkuetasolla, mutta Unterhachingia edustava Christoph Langen on kaksinkertainen olympiavoittaja ja seitsemänkertainen maailmanmestari.

Kausi 2014-2015 päättyi Unterhachingin osalta putoamiseen Drittestä Regionalligaan, mutta voittaminen on edelleen vaikeaa Hachingille. Tähän seitsemännen kierroksen otteluun lähdettäessä seura oli koonnut kuudesta ottelusta viisi pistettä ja kolmen ottelun tappioputkikin on jo ehditty kokea. Joukkue suoritti kuitenkin kaksi viikkoa ennen reissua Jättiläisenkaadon voittamalla Bundesliigan täksi kaudeksi nousseen Ingolstadt 04:n 6500 katsojan edessä. Regionalligan kolme ensimmäistä kotiottelua ovat houkutelleet Sportparkiin 1100-2000 katsojaa ja toiveissa oli, että tämä vaikuttaisi positiivisesti yleisömäärään.

Illan vierasjoukkueeseen en tässä nyt jaksa sen syvemmin pureutua. Kyseessä nyt on kuitenkin saman nimisen Bundesliga-joukkueen kakkosjoukkue, jonka kotikaupunki sijaitsee noin 70 kilometriä Münchenistä luoteeseen. Toimivat kutakuinkin U23-joukkueena. Vaikea on kausi ollut heilläkin, ensimmäistä kuudesta ottelusta on koossa kaksi pistettä.

Stadionille saapuessa toiveet aiempia kotiotteluita suuremmasta yleisömäärästä pysyivät vielä elossa, kun lippuja joutui jonottamaan pienen tovin. Vahvalla, noin 10 vuotta aivojen perukoilla lojuneella lukiosaksalla, jota vahvistin katsomokartasta Westtribünen A-C- sektioita tökkimällä, saimme käteemme viisitoista euroa maksaneet liput E-katsomoon. Westtribünen takana oli pieni, suppeasti varustettu (mm. kaulahuivit ja lippalakit olivat loppuneet, päädyin jostain syystä ostamaan 12 eurolla pipon) fanikauppa sekä perisaksalaista matsievästä myyneet kojut, joissa myyjien keski-ikä ei paljoa yli kuudentoista kohonnut. 

Osttribüne - ei käytössä tässä ottelussa.
Pohjoispääty, ei käytössä sekään.
Gästeblock kärpäslätkän alla.
Unterhaching Sportpark, joka vuodesta 2013 on kulkenut nimellä Alpenbauer Sportpark, valmistui vuonna 1992 11000-paikkaisena. Laajentaminen tuli kuitenkin ajankohtaiseksi jo samalla vuosikymmenellä, kun Hachingin jokseenkin odottamaton nousu Bundesliigaan toi uusia vaatimuksia turvallisuuden ja kapasiteetin muodossa ja stadion muokattiin nykyiseen hieman yli 15000 katsojaa vetävään muotoonsa. Vaikka Sportpark on toiminut Bundesliigastadionina vain kaksi vuotta, oli se silti vähällä todistaa mestaruusjuhlia kaudella 2000. Leverkusenille olisi riittänyt vierastasapeli keskikastin Unterhachingia vastaan seuran ensimmäisen mestaruuden varmistamiseen, mutta Haching katkaisi 'Kusenin 14 ottelun tappiottoman putken 2-0-voitolla (voittomaalin teki muuten Michael Ballack, omaan maaliin) ja mestaruutta juhlittiinkin 12 kilometriä pohjoisempana, Münchenin Olympiastadionilla ja juhlija oli hieman rutinoituneempi, tuolloin 16. Saksan mestaruutensa voittanut Bayern München.

Tunnelma itse ottelussa oli suomalaisinta mitä ulkomailla olen todistanut. Jatkuvasta kotijoukkueen kannutuksesta vastasi noin 15-päinen joukko FANSZENE HACHING -banderollin takana stadionin pohjoispäädyssä. Kannatus oli melko perinteistä Schiesst ein Toreineen ja Road to Amarilloineen. Vaikka kannatus päälukuun nähden oli kelvollista ja erinomaisen jatkuvaa, en voi väittää ettenkö olisi ollut pettynyt tunnelmaan. Muuten kotiyleisö, jota muuten ilmoitettiin olevan paikalla 1000, eli kauden heikon määrä, ei juuri intoutunut omiaan kannustamaan, muutoin kuin taputtamalla kulmapotkujen ja muiden erikoistilanteiden aikana. Maaleja toki juhlivat hieman innokkaammin, eivätkä tuntuneet järkyttyvän, vaikka maalien jälkeen ämyreistä lähtikin soimaan Aviciita. 

 Pienenä yllätyksenä tuli se, että FC Augsburgin kakkosjoukkuekin oli saanut mukaansa muutaman kymmentä kannattajaa. Näitä tosin tuntui enemmän kiinnostavan neljän desin ja kolmen euron Hellesit. Toisella puoliajalla tosin intoutuivat muutaman kerran laulamaan (We are Augsburg, the Mighty Augsburg - we never win away Tune: In the Jungle) ja päihittivät tuolloin kotijoukkueen volyymeissä merkittävästi. Yhteen näistä tuli törmättyä stadionin saniteettitiloissa ja matkamme stadionbongaustarkoituksen selvittyä, hän kyseli huomisen ohjelmaa ja ilmoitti että jos haluamme jotain parempaa, niin Preußen Augsburgin bussissa huomiseen Eintracht Frankfurt- vierasreissuun on vielä tilaa.  Vaikka ajatus Lukas Hradeckyn debyytistä Commerzbank-Arenalla aiheuttikin positiivista värähtelyä, niin matkan muut speksit, lähtö 9.30 Augsburgista (noin kolme varttia junalla Münchenistä) ja paluu Augsburgiin puolilta öin, sotivat jossain määrin alla olleita noin kolmen tunnin yöunia ja sunnuntain verrattain  aikaista herätystä vastaan. 

Itse ottelun taso oli yllättävänkin hyvä, kun huomioidaan, että kyseessä oli neljännen sarjatason ottelu kahden kautensa varsin yskien aloittaneen joukkueen välillä. Uskoisin, että ainakin Unterhaching säilyisi Veikkausliigassa. Taukotilanteeksi kotijoukkue sai iskettyä ensin vieraiden maalivahdin suoraan "no-to-do's" -kirjasta opitun vastaan tulon ja heti perään onnekkaan kimmokkeen myötä 2-0. Toisella jaksolla olisi ollut paikat helposti johdon tuplaamiseenkin, edes kelvollisella viimeistelyllä.

[yleinen turistihölinä]Paluu Müncheniin viivästyi hieman yhden harhaankääntymisen myötä, mutta vielä ehti Hofbräuhausiin, aivan Marienplatzin kupeeseen, toteamaan paikan melkoiseksi turistiluolaksi, vaikkakin ihan viihdyttäväksi sellaiseksi. HB oluena nyt on melko perinteistä sakulageria, eli ilomielin sitä litran tuopin huitaisi, aikuisen miehen onnelliseksi tekevää possukimpaletta (Laajempi ruokalista poistuu käytöstä 22.00 - mutta lihansyöjä löytää ilonaiheita supistetultakin) alas huuhtoessaan. Mutta jos minulta kysytään, niin viihtyisämmän oluttuvan löytää mm. jäämällä ratikasta tai metrosta Stiglmaierplatzilla, Löwenbräukeller on silloin vaikea olla huomaamatta. [/yleinen turistihölinä]


1860 München II - Viktoria Aschaffenburg, 22.8.2015, 14.00

Näin ei pitänyt tapahtua. Aiemmilla retkillä olen kakkosjoukkueiden otteluita pyrkinyt välttämään, mutta tälle viikonlopulle oli jotenkin saatu arvottua kaikki etäisesti kiinnostavat ottelut joko perjantaille tai sunnuntaille. Lähin Bundesliga-ottelu ooisi vaatinut lähes neljän tunnin junamatkan ja silläkin olisi tavottanut sarjan vähiten kiinnostavan joukkueen, Hoffenheimin.
Kun matkaseura vielä, jollei nyt sentään tyrmännyt, niin ainakin vastusti pontevasti, ajatusta siirtymisestä Itävaltaan jo lauantaina, oli vaihtoehtoina matsiton päivä tai väliotsikon Regionalliga-ottelu. Tässä tapauksessa kyseessä toki oli mielenkiintoinen kakkosjoukkue mielenkiintoisella stadionilla, joten vahingot jäivät aika pieniksi.

Kuvaa suurentamalla saattaa tarkka-
silmäinen erottaa ottelun lopputuloksen.
1860 Münchenin kakkosjoukkueesta mielenkiintoisen toki tekee lähinnä stadion. Vuonna 1911 rakennettu Städtisches Stadion an der Grünwalder Straße, jolle on - luojan kiitos - huomattava määrä lyhyempiäkin kutsumanimiä, joista tässä yhteydessä tulen käyttämään Grünwalder Stadionia, sijaitsee Münchenin jalkapalloilun historiallisessa keskuksessa. Vaikka Bayern München muutti Grünwalder Stadionilta jo vuonna 1972 Olympiastadionille, sijaitsee seuran harjoituskeskus edelleen alle puolentoista kilometrin päässä Grünwalderilta. Reilun kilometrin päässä stadionilta Münchenin suuri rakkauskin harjoittelee ja tämän harjoituskeskuksen yhteydessä sijaitsee myös Löwenin suurin fanimyymälä. Allianz Arenaltakin luonnollisesti kioski löytyy ja aivan edellä mainitun Hofbräuhausin vierestä vielä toinen, selvästi Grünwalder Straßen kauppaa pienempi myymälä. Kaupungin kakkosseura 1860 jätti myös Grünwalder vuonna 1972 siirtyäkseen Olympiastadionille, mutta päätyivätkin lopulta sahaamaan näiden kahden kahden stadionin välillä. Viimeisin kausi, jonka  Sechzger pelasi Grünwalderilla oli 1995, vaikka vielä sen jälkeenkin joukkue palasi kaudella 2005-2006, kun Allianz Arenaa valmisteltiin MM-kisakuosiin. Tätä nykyä Grünwalder Stadionia käyttävät 1860:n ja Bayernin kakkosjoukkueet sekä Frauenbundesligan voittoa puolustava Bayernin naisten joukkue. Muutama vuosi takaperin 1860 joutui myymään (50%) osuutensa Allianz Arenasta Bayernille talousongelmiensa helpottamiseksi. Tämä sitten taas on saanut 1860:n kannattajineen pohtimaan muutoksia stadiontilanteeseensa ja paluu Giesingiin on aiheuttanut romantikkojen keskuudessa värähtelyä.

Luultavasti kuuluisin Grünwalder Stadionilla pelattu ottelu on Monty Pythonin filosofien jalkapallo-ottelu Saksan ja Kreikan välillä, vaikka sketsissä annetaankin ymmärtää, että ottelu olisi pelattu Olympiastadionilla.

1860 Münchenin mittavaan historiaan en tässä kirjoituksessa sen suuremmin paneudu, palataan siihen, jos joskus Leijonien edustusjoukkueen otteluun osuisin. Kaupungin kakkosjoukkueen kakkosjoukkue saanut tässä tapauksessa riittää.

Vierasjoukkue saapuu stadionille.
Noin puolitoista tuntia kick-offiin.
Iltapäivän vierasjoukkue taas tulee kaupungista, joka ei ole kotoisin oikeastaan mistään. Kuuluvat toki maantieteellisesti Baijeriin, mutta alue ei kuitenkaan ole ns. perinteistä Baijeria ja Baijerin osavaltion isot kaupungit, kuten München, Augsburg ja Regensburg sijaitsevatkin yli 200 kilometrin päässä Aschaffenburgista. Sen sijaan Hessenin osavaltion suurimpiin kuuluvat kaupungit kuten Frankfurt, Wiesbaden ja Darmstadt ovat alle 70 kilometrin päässä. Tästä syystä Viktoria onkin pelannut ison osan 114-vuotisesta historiastaan (1945-2012) Hessen alueen sarjoissa. Vuonna 2012 seuran jäsenistö äänesti kuitenkin siirtymisestä takaisin Baijerin alueen sarjoihin. Seuran ja kaupungin ylivoimaisesti kuuluisin kasvatti on Felix Magath. Tuoreempi, mutta vähemmän tunnettu suuruus on Kroatian maajoukkueessakin kahdeksan kertaa esiintynyt Ivo Ilicevic (Hamburger SV).  Muutaman henkilöautollisen hiljaa ja istuen peliä seuranneita kannattajia hekin kuitenkin olivat saaneet liikkeelle.

Itäinen päätykatsomo. Suljettu tänään. 
Stadionille saapuminen on melko vaivatonta. Hauptbahnhofilta metrolinja U1, pois kyydistä Wettersteinplatzilla ja stadionille on matkaa noin sata metriä. Grünwalderin suuruudenpäivien, tai ainakin suurien otteluiden, takanaolo kävi selväksi lipunoston hetkellä, sillä itä- ja eteläkatsomoiden kulmauksen kymmenestä lippuluukusta vain yksi oli auki ja siihen pääsi jonottamatta ostamaan 12 euron liput
Südtribünen B-lohkoon. Vaikka tänään pelattiinkin neljättä tasoa oli järjestyksenvalvontaan löytynyt halukkaita. Kiertäessämme stadionia reilu puolitoista tuntia ennen ottelun alkua piti itäkatsomon nurkalla palaveriaan likemmäs viisikymmentä punaliiviä. Suhteutettuna illan yleisömäärään (760), se tarkoitti yhtä noin viittätoista katsojaa kohden. Muutenkin nähdyn perusteella Grünwalder Stadion on turvallisuustekijöiden puolesta edelleen Bundesliiga-kelpoinen stadion. Järjestyksenvalvojat tarkistavat noin 40 metrin matkalla portilta katsomoon kolmesti sen mihin lohkoon lippu on, ja että varmasti lähdimme oikeaan suuntaan. Välissä sai kyllä pysähtyä ostamaan AMA-LION-ottelulehtisen (kannessa myös [I'm a lion]-lausumisohje), jonka sai postilaatikosta ottaa laitettuaan ensin viereiseen lippaaseen näppärän tasasumman 60 senttiä. Laitoin euron. Rahaa on.

 B-lohkon portaille päästyämme paniikki oli hiipiä sieluun, kun katseli mahdollisia kulkusuuntia, jotka eivät olleet yhden tai kahden rauta-aidan blokkaamia. Klaustrofobiaa minulla ei ole, mutta jos pelolle kahdesta oluettomasta tunnista jalkapallostadionilla on jokin retee -fobia, niin se minulla on ja vakavana vieläpä. "Omalta" alueelta kun ei vessojen lisäksi muita palveluita löytynyt. Huolestunutta pälyilyä ympärille. Kenelläkään ei ole tuoppia, ei varsinkaan tuolla miehellä joka riisuu juuri pyöräilytrikoitaan. Onkohan noilla tuolla vastapäisessä katsomossa? Saatana. Onhan niillä. Ja niin on muuten noillakin tuolla. Kahden rauta-aidan takana. Tossa olisi kyllä ovi tonne tasanteelle, saakohan siitä mennä? Ei kokeileminen mitään maksa.. Sai siitä, ja muutamaa hetkeä myöhemmin sai käteensä seitsemän euron maksua vastaan kaksi neljän desin Paulaneria. Eihän Paulaner muovisessa astiassa oikeuksiinsa pääse, mutta kun muutamaa hetkeä aiemmin oli ollut huolena lauantai-iltapäivä, ulkomaisella jalkapallostadionilla ilman olutta, maistui se valtavan hyvältä tälläkin tapaa nautittuna. Hain vielä ensimmäisen puoliajan aikana santsikupin.

Kotijoukkueen kannattajat valmiina,
pikku hiljaa myös joukkueet.
Jos eilinen ottelu Unterhachingissa oli tunnelmaltaan pettymys, niin tänään yllettiin odotuksiin, jos niin voi sanoa, koska en oikein tiennyt mitä odottaa. Tiedossa oli, että jotkin näistä Grünwalderille paluusta haikailevista ovat ottaneet asialleen ennakkoa ja alkaneet käydä kakkosjoukkueen peleissä, mutta heidän määränsä ja huomisen kotiavauksen Union Berliniä vastaan ja jokseenkin mielenkiinnottoman vastustajan vaikutus ei ollut tiedossa. Kaksikymmentä minuuttia ennen ottelun alkua Nordtribünen kaiteilla kuitenkin roikkui jo Panzer Knackerin, Blue Blood Fanaticsin ja Blue Assassinsin banderollit sekä jostain syystä muutama ydinvoiman puolesta puhuva lakana. Pelaajien astellessa kentälle alkoi rumpu päristä ja liput liehua ja tunnelma kohota kelvolliselle Regionalliga-tasolle ja sellaisena se säilyi läpi tapahtuman. Uskon kyllä, että Sechzger Amateure saa laadukkaampaakin kannatusta taakseen, kunhan vastustaja muuttuu mielenkiintoisemmaksi, esimerkiksi Jahn Regensburgiksi tai Wacker Burghauseniksi. Ja tietysti kohtaaminen Bayernin ja 1860:n kakkosjoukkueiden välillä on jo jonkinlainen käsite, tämän kauden ensimmäinen "Amaderby" keräsi lähes 11400 katsojaa.

Tulostaulun hoitaja suorittaa toista illan neljästä
työtehtävästään Westribünessa.
Kotijoukkue lähti 7. Spieltagin otteluun sarjataulukon viidenneltä sijalta yhdeksän pistettä keränneenä, vierailla oli koossa kuusi pistettä (yksi voitto). Vieraiden ottelun ovat olleet varsin runsasmaalisia ja maaliero ennen illan ottelua oli 10-10. Mutta mikäli Viktorian puolustus ei tiivisty merkittävästi, niin tämä ottelu oli kauden viimeinen, johon seura lähti ilman negatiivista maalieroa. 1860:n maaleihin johti järjestyksessä: ('18) jo kerran 16-rajalla voitettu, mutta liukastelun seuraksena takaisin vastustajalle menetetty pallo -> ('35) vapaapotkun lähtiessä 16-rajalla olleen 7-4 -ylivoiman sulaminen 5-4:ksi ja helpon näköisen pääpallon häviäminen -> ('54) laitapuolustajan mojova virhearvio sivurajaheiton lentoradasta ja heti perään toppari päästi hyökkääjään juoksemaan takaansa jatkamaan keskityksen maaliin -> ('85) topparin totaalinen myöhästyminen keskityspalloon. Jokaista maalia seurasi ensin leijonan karjuntaa ja perään iloista humppaa kaiuttimista. Selkeä parannus eiliseen listapoppiin. Etenkin leijonan karjunta oli hauska yllätys.

Jos tapahtuman summaa lyhyesti, niin Grünwalder on ehdottomasti käymisen arvioinen stadion, jolla itse näin todella viihdyttävän ottelun, kohtalaisella tunnelmalla. En väitä, että jos olisi ollut valintatilanne, niin tämä ottelu olisi ollut vahvoilla, mutta jos ei muuta niin tuleville Saksan-retkille on varmaan helpompi koota ohjelmaa, kun on saatu kokemuspohjaa myös kakkosjoukkueista.

[Yleinen turistihölinä]Mikäli nähtävyyksien taikka erilaisten elukoiden katselu kiinnostaa, niin Grünwalderilta on verrattain nopeaa siirtyä Münchenin eläintarhaan. 4+4 pysäkkiä metrolla - U1 takaisin keskustaan päin ja Sendlinger Torilta U3:lla Fürstenried Westin suuntaan, tai vaihtoehtoisesti Sendlinger Torilta voi mennä bussillakin. Kumpi nyt sattuu paremmin paikalle osumaan. Lippu aikuiselta 14 euroa, eikä nähdyn ja luetun perusteella tarvitse olla nniin kovin huolissaan elikoiden kohtelusta tai elintilan koosta. Eihän se mikään savanni ole, mutta on siellä tilaa temmeltää. Niin ja muutama biergarten ihmistenkin hyvinvoinnin takaamiseksi.[/yleinen turistihölinä]

Red Bull Salzburg - Austria Vienna, 23.8.2015, 16.30


Yksi syy siihen, miksi München valikoitui reissukohteeksi, tai siis oikeammin miksi siitä oli käyty aikaisempaa spekulaatiota, oli mahdollisuus käydä Itävallassa, jossa en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Reissua buukatessa kaupungiksi oli jo tavallaan lyöty lukkoon Salzburg, 120 kilometriä Münchenistä itään, mutta hädän hetkellä ei 100 kilometriä etelään Münchenistä sijaitse Innsbruck olisi huono vaihtoehto ollut sekään.

Entiseltä München-natiivilta oli saatu vinkki, että siirtyminen Salzburgiin kannattaa junan sijasta tehdä Flix-yhtiön bussilla. Melko edullista tämä olikin, sillä lauantai-iltapäivällä varatut liput maksoivat seitsemän euroa hengeltä. Lähtevät Münchenin linja-autoasemalta, joka sijaitsee kävely- ja näköetäisyydellä Hauptbahnhofilta, mutta halukkaat pääsevät ns. ovelle asti, jos jäävät pois Hackerbrücken asemalla. Samoin kuin me, jotka nukuimme pommiin ja ehdimme juuri ja juuri taksilla paikalle. Bussi kulkee ilman välipysähdyksiä läpi vuorista ja maaseudusta pitävään silmään kauniin seudun läpi noin kahdessa tunnissa. Virallisissa asiakirjoissa matka-ajaksi ilmoitettiin tunti ja 50 minuuttia, mutta Autobahnilla mentiin paikoin kävelyvauhtia ruuhkien ja suljettujen kaistojen vuoksi, joten matka-aika venähti yli kahteen tuntiin. Takaisinpäin viimeinen bussi lähti jo ennen kahdeksaa, joten siihen ehtimisestä matsin jälkeen ei ollut takuita.

[yleinen turistihölinä]Salzburgiin saavuimme hieman ennen yhtä iltapäivällä, joten aikaa jäi hetki Mozartin synnyinkaupungin kiertelyynkin. 24 tunnin lippu kaupungin bussiliikenteeseen (tavallinen sekä sähkö) maksoi 3,6euroa.  Ja kyllähän sielläkin ihmisen ihan kelpasi olla. Tuon aikakauden kaupungeille tyypillistä hienoa rakennuskantaa, ja jos jonnekin oli unohdettu rakentaa, niin sitten näkyviin tulivat Alpit. Mozartin synnyintalokin (ja patsas, ja kymmeniä ja taas kymmeniä näyteikkunoita täynnä erinäistä rojua kaverin nimellä tai naamalla varustettuna) tuli nähtyä, oli saanut arvolleen sopivasti alakertaansa Spar-myymälän. Kaupungin historiallinen keskusta on verrattain pieni, joten ihan muutaman kilometrin kävelyllä saa napsittua monta sellaista kuvaa, että voi vakuuttaa itselleen ettei reissu nyt ihan pelkäksi kaljotteluksi mennyt. [/yleinen turistihölinä]

Mikäli kaupunkiin saapuu kiireellisemmällä aikataululla, niin bussilla numero 1 rautatieasemalta pääsee suoraan stadionille. Lipun voi ostaa rautatieasema tupakkakaup(a/oi)sta tai tarvittaessa suoraan kuljettajalta. Mikäli matsilipun on tulostanut tai muutoin saanut käteensä jo etukäteen, niin sekin hoitaa bussilipun virkaa. Linjan 1 bussiin on mahdollista luonnollisesti nousta myöhemmiltäkin pysäkeiltä. Jos taas kiinnostaa edellisessä kappaleessa mainittu kaupungin katsastus kiinnostaa, niin Salzach-joen varrelta, Hanusch-Platzilta (noin 200m Raatihuoneelta (Rathaus), joka on järkevin pysäkki jos edellisen kappaleen kohteet kiinnostaa) lähtee myös suorat, ilmaiset sukkulabussit stadionille. Itse päädyimme näiden kahden välimuotoon - bussi 1:llä Hanuschplatzilta.

Austria siirtynyt juuri 0-1-johtoon, Vieraskannattajat juhlivat
päädyssä. 
Illan (ja hieman irvokkaasti koko retken) päätapahtuman stadion, noudattaa nimensä osalta seuran kanssa samaa innovatiivista linjaa. Red Bull Arena Salzburg tosin on hieman harhaanjohtava, mökki kun sijaitsee oikeasti Wals-Siezenheimissa, vajaa viisi kilometriä Salzburgin ulkopuolella. Se rakennettiin vuonna 2003 18000-paikkaiseksi, mutta kesän 2008 EM-kisoja varten se laajennettiin noin 32000 katsojaa vetäväksi. Kisojen ajan se myös tunnettiin selvästi tyylikkäämmällä nimellä EM-stadion Wals-Siezenheim. Muutaman vuoden ajan viime vuosikymmenen lopussa stadionilla oli myös ainoana Itävallan Bundesliigassa tekonurmi, mutta tämä ironinen kirsikka on poistunut kakun päältä. Mutta jos jättää ottamatta huomioon kuvottavan kotijoukkueen ja sen, että kyseessä on lähinnä valtava mainos kyseenalaiselle tuotteelle, niin kyllähän kyseessä on varsin toimiva moderni stadion. Ehkä hieman liian suuri nykyiselle käyttäjälleen, on selvästi todennäköisempää, että kapasiteetista on kaksi kolmasosaa tyhjillään (esim. tämän tarinan ottelussa yleisömäärä 9292), kuin että ne olisivat käytössä. Itse asiassa Bundesliga-ottelussa 20000 katsojan raja rikottiin viimeksi kaudella 2010-2011. Mutta mitä sitä ei tekisi EM-kisaisännyyden eteen.

Tapahtuman kotijoukkueen tarina on varmasti monille jo tuttu, mutta käydään sitä hiukan läpi, koska se on näissä kirjoituksissani ollut tapana. Keväällä 2005 energiajuomajätti Red Bull osti vuonna 1933 perustetun SV Austria Salzburgin. Tämä nyt sinällään ei ollut mitään uutta Salzburgin auringon alla, olihan seuran nimi ollut aiemmin myös SV Casino Salzburg ja SV Wüstenrot Salzburg, mutta nämä olivat sentään pelanneet seuran perinteikäs logo violetin paidan rinnassa ja sponsorista huolimatta seurasta usein puhuttiin nimellä Austria Salzburg. Red Bullin tultua taloon nimi vaihtui pysyvästi muotoon FC Red Bull Salzburg, logoon ilmestyi punaisia härkiä ja paidan väri vaihtui punavalkoiseksi. Tämä johti monien kannattajien ulosmarssiin ja he perustivat SV Austria Salzburgin uudestaan Itävallan sarjajärjestelmän alimmalle portaalle, mutta siitäkin tarkemmin, jos tie vie joskus heidän otteluunsa. Mainittakoon kuitenkin, että Salzburgin kadut olivat tarroitusten osalta selvästi Violettien hallussa. Muistan hörähtäneeni ääneen "TACK MALMÖ"-tarralle. Rahaa Red Bull ei ollut tultu säästelemään - uuden seuran ensimmäiseksi manageriksi palkattiin Giovanni Trapattoni. Menestystäkin on toki tullut, viime kaudella voitettu tupla koostui seuran kuudennesta Itävallan mestaruudesta ja toisesta Cup-voitosta.
Muovihirvityksellekin riittää kannattajia.
Siitä Red Bullille on kuitenkin nostettava hattua, että huolimatta vain 10-vuotisesta historiastaan, on se toiminnallaan onnistunut nousemaan Itävallan vihatuimmaksi jalkapalloseuraksi. Kunnoitettava suoritus maassa, jolla on heittää kisaan 32 mestaruuden joukkue pääkaupungista. Juuri ennen reissua Red Bull oli kohdannut Malmö FF:n Eurooppa Liigassa ja Aftonbladet kirjoitti, että Itävallalle ei riitä, että se on antanut maailmalle Adolf Hitlerin ja Josef Fritzlin, sen piti antaa vielä Red Bull Salzburg.

Kauden toiseksi pisin vierasmatka keräsi kelvollisen suosion.
Mutta kyllä tänäänkin Salzburgin aurinkoisessa iltapäivässä violetti joukkue nähtiin, joskin keltaisissa vieraspaidoissa pelaavana. Itselleni 104-vuotias Austria Wien on aina ollut jotenkin "se toinen seura Wienistä", jonka paikka on aina ollut Rapidin varjossa. vaikka itse asiassa kun pokaaleja aletaan laskemaan, niin Die Vielchen (Orvokit) on 24 mestaruudellaan ja jokseenkin käsittämättömillä 27 Cup-voitollaan Itävallan menestyksekkäin seura.  Viimeisin menestyspiikki ajoittui 1990-luvun alkuun, jolloin seura voitti kolme peräkkäistä Bundesliigaa 1991-1993 ja Itävallan Cupin vuosina 1990, 1992, 1994. Wien lähialueineen on muutenkin dominoinut Itävallan jalkapalloa melko mykistävällä tavalla keräten 76 jaetuista 101 Itävallan mestaruudesta. Esimerkiksi Helsinki yltää vain
saldoon 50/98, huolimatta siitä, että HJK:lla on enemmän mestaruuksia kuin kolmella seuraavalla yhteensä.

Stadionille saavuimme hyvinkin viime tipassa, itse asiassa virheellisen kiertosuunnan valittuamme hieman aloituspotkusta myöhästyen. Ennen ottelua kentälle hypänneet laskuvarjohyppääjät ehdimme nähdä vain ennen heidän katoamistaan katsomorakenteiden taakse. Tai oikeammin sisään. Kukaan ei tarvinne kahta arvausta pohtiessaan, minkä yrityksen logo hyppääjien varjoja koristi. Prematch-musiikkienkin kuuntelu suoritettiin stadionia kohti kävelleen ja DJ oli kyllä vedossa. Kaksi biisia ehdimme kuulemaan, mutta kun ne ovat AC/DC:n Hell's Bells ja Rammsteinin Engel, niin synninpäästön voi suorittaa.

Kotipääty vielä toisesta kulmasta. Tauko käynnissä.
Reittimme Westtribünen A-lohkoon, 21 euroa ennakkomyynnissä maksaneille istumapaikoille, kulki pelaajaesittelyjen aikaan kotipäädyn, Nordkurve Salzburgin takaa. Tuli sitten varmasti ensimmäistä, luultavasti viimeistä kertaa koettua pieni pettymys, kun kotijoukkue sai katsomosta hyvän tuen. Saattoi johtua rakenteiden tuottamasta akustiikasta, mutta tuo meteli veti vertoja lähes mille tahansa tähän asti koetulle.

Ja kyllähän se nyt on todettava, että tällä otoksella Red Bull Salzburgin kuvottavuus ei ole levinnyt ainakaan merkittävästi omistajiston/johtoportaan ulkopuolelle. Kannattajat pitivät kelvollista möykkää läpi ottelun. Huomionarvioista ja ilahduttavaa oli, että kotikannattajien lauluissa ei Red Bullia mainittu kuin äärettömän harvoin. Kaksi tavua vaativissa chanteissa valittiin selvästi useammin Salzburg, mistä romantikko antaa muoviperkeleen seuraajille hyväksyvän nyökkäyksen. Lisäksi valmentaja Peter Zeidler eli kyllä pelissä joka solullaan mukana ja ei ollut millään pysyä housuissaan, saati teknisellä alueella.

Itse ottelu oli varsin laadukasta futista, viihdyin erinomaisesti. Olut (Stiegl, 0,4l 4€) oli laadukasta tälläkin puolen rajaa. Vierailta erottui hyökkäävä keskikenttäpelaaja Alexander Grünwald, joka teki 0-1- ja syötti 1-2-maalin sekä maalivahti Robert Almer, jota vieraat saavat isolta osin kiittää tasapelipisteestä. Sen sijaan toppari Lukas Rotpullerin kaksi myöhästymistä, ensimmäinen 69. minuutilla, toinen 72. minuutilla, jotka kumpikin johtivat keltaiseen korttiin, on helppo nähdä, jos ei nyt sentään kulminaatiopisteenä, niin ainakin ratkaisevana käänteenä. 75. minuutilla kotijoukkueen laitapuolustaja Stefan Lainer laukoi upean, samirähmöstyyppisen vedon takanurkkaan ja stadionin vaatimattomalle tulostaululle saatiin loppunumerot 2-2.

Matsin jälkeen Linja 1 kuljetti takasin Haupparille, toteamaan että viimeiseen Flixiin olisi ehtinyt, mutta se oli jo myyty täyteen. Lompakko jo valmiiksi särkien lipputiskille sanomaan että seuraava kyyti Müncheniin, kiitos. "20.00 lähtee seuraava, se maksaa 38€/henkilö, mut 20.08 lähtee toinen, johon maksais 13,50€/henkilö.". Se jälkimmäinen kiitos. Salzburgista lähtiessä sai valita paikkansa vapaasti. Eri tilanne olisi ollut Chiemseen aseman jälkeen, josta vankkureihin nousi valtava lauma Chiemsee Summerista (The Offspring, Danko Jones, Sean Paul, Gaslight Anthem, Flogging Molly, Dropkick Murphys, Gogol Bordello, Bad Religion) kotiutuvia festarivieraita, jotka täyttivät junan aivan joka saatanan soppea myöten. Kuselle mennessäkin sai hätistää vessasta kolme ihmistä.

Mitenkäs tämän nyt summaisi. Retki oli raskas. Olut hyvää. Ruoka ei kaunista, mutta hyvää.  Regionalligakin iloista viihdettä. Itävalta ei niin kallis kuin pelkäsin. Münchenin kaupungin motto on "München pitää sinusta". Päätän sanomalla - Niin minäkin sinusta. Saatan tulla takaisin.

Prost,
E.T.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti