Belgia 6.12-9.12.2014

555 - the number of beast! Kenenkään muun mielestä mielestä viittä vaille kuusi ei voi olla hyvä aika lennonlähdölle. Tai millekään muullekaan. Kahden tunnin vaihto Riikassa ei myöskään ollut ihan unelmien täyttymys, vaikkakin tupakoitsijat saivatkin reppunsa täyteen pohjoisen Euroopan halvimpia savukkeita.

Brysseliin rantauduimme 11.35 ja sieltä matka jatkui autoilla kohti noin 40 kilometrin päässä pohjoisessa sijaitsevaa Antwerpenia, jossa retken ensimmäinen ottelu pelattaisiin.

Royal Antwerp - AFC Tubize, 6.12.2014, 20.00

Antwerpenissä ei montaa askelta tarvitse keskusta-alueella ottaa, että ymmärtää, että paikka ei ollut 200 vuotta sitten kalastajakylä. Nykyisellään Euroopan kolmanneksi suurin satama teki aikanaan Antwerpenistä merkittävän kauppapaikan. Eikä timanttien noutaminen Kongosta varsinaisesti haitannut kaupungin vaurautta. Tätä nykyä hieman yli 500 000 asukkaan kaupunki on Belgian toiseksi suurin kaupunki. Kaupungissa pidettiin 1920 Olympialaisten, joissa Turun poika Paavo Nurmi otti kolme ensimmäistä olympiakultaansa.

Kaupungin Grote Markt- aukion lähistöltä löytää vuonna 1565 valmistuneen kaupungintalon, merkittävän määrän pubeja ja ravintoita, sekä tähän aikaan vuodesta myös joulumarkkinat. Helposti saa muutaman tunnin matsin odottelua tapettua, vaikka ei menisi sisälle asti kirkkoihin ja museoihin. Sitä paitsi, jos ei mene jää enemmän aikaa nauttia Belgian sensaatiomaisista olutvalikoimista (tällä retkellä uusina tuttuvuuksina mm. vadelma-Hoegaarden, jonka juominen kahdessa kolmesta omasta lähibaaristani olisi hengenvaarallista, sekä vuonna 2014 maailman parhaaksi olueksi valitun Tongerlo-luostarioluen, 7-prosenttinen jouluspesiaali). Belgiassa ns. tavalliset pubit tarjoavat pääasiassa joku 0,25- tai 0,33- litran astioita, mikäli haluaa kotimaiseen tottumukseen paremmin sopivia puolikkaita tai pinttejä, kannattaa suunta ottaa irkkupubiin. Oma mieltymys kallistuu etenkin ulkomailla enemmän tuon pienemmän koon suuntaan, mutta kun isäntäseurueeseen kuului niin valtava mies, että hänellä tuo 0,25 ei riitä kuin kurkun kostuttamiseen, ei vaihtoehtona ollut muuta kuin Grote Marktin välittömästä läheisyydestä löytyvä The Irish Times. Täällä pintti lähes paikallista(Antwerpin provinssissa, Waarloosin kaupungissa pantavaa) pilsneriä, Maesia, kustansi 4,5 euroa, eli lähes kotimaisella tasolla liikuttiin. Kyseessä on Belgian kolmanneksi suosituin pilsneri, Leuvenista tulevan Stella Artois'n ja liegeläisen Jupilerin (jonka mukaan on muuten nimetty Belgian pääsarja sekä Hollannin toinen sarjataso) jälkeen.

Stadionille lähdimme siirtymään noin puolitoista tuntia ennen kick-offia. Siirtyminen suoritettiin samoilla autoilla kuin Brysselistä Antwerpeniin, Julkisilla liikkuvalle järkevin ratkaisu olisi ottaa Antwerpenin komealta keskusasemalta raitiovaunu numero 5, ja jäädä pois Deurnen pysäkillä.

Bosuilstadion valmistui vuonna 1923, ja on toiminut siitä saakka Royal Antwerpin kotikenttänä. Stadionin yleisökapasiteetti on vajaan 90 vuoden aikana vaihdellut melkoisesti, alkuperäisestä 38000:sta 60000:n kautta nykyiseen 16649:ään. Stadion toimi ennen Heyseliä Belgian maajoukkueen kotikenttänä ja siellä on pelattu mm. vuoden 1964 Cup-voittajien Cupin finaalin toinen osaottelu Sporting Lissabonin ja MTK Budapestin välillä sekä EM-kisojen välierä 1972, jossa Belgia hävisi myöhemmin kokooturnauksen voittaneelle Länsi-Saksalle. Viimeisin maaottelu stadionilla on vuonna 1988 pelattu ystävyysottelu Belgian ja Brasilian välillä.

Liput, tässä ottelussa varsin väljään pääkatsomoon maksoivat portilla 20 euroa kappale, ilmeisesti ennakkoon hankkimalla olisi voinut säästää muutaman euron. Mainittakoon, että tavanomaisesta
poiketen, Bosuilstadionilla kotijoukkueen kannattajat ovat pitkän sivun reunassa, eivätkä päädyssä. Päädyssä on sen sijaan oma karsinansa vieraskannattajille.

Vuonna 1880 perustettu kotijoukkue on ensimmäinen belgialainen seurajoukkue, josta muistuttaa seuran logoon hillitysti piilotettu ykkönen. 124-vuotiseen historiaan mahtuu mm. neljä Belgian mestaruutta ja kaksi Cupin voittoa. Jälkimmäinen Cup-voitto vuonna 1992 oikeutti paikkaan seuraavan kauden Cup-voittajien Cupissa, jossa  Royal Antwerp eteni aina finaaliin asti, jossa se hävisi Parmalle 3-1. Tämä onkin belgialaisjoukkueen viimeisin käynti eurocupin finaalissa. Viimeisimmät 10 vuotta ovat kuluneet Belgian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Mainittakoon tässä myös, että Royal Antwerpin avaus kokoonpanossa oli kaksi pelaajaa, jotka ovat kohdanneet Turun Palloseuran. Puolustaja Günther Vanaudenaerde edusti Westerlota kausina 2007-2012, ja pelasi Tepsiä vastaan kesällä 2011. Hyökkääjä William Owusu edusti niin ikään Westerlota tuona kautena lainasopimuksella, mutta edellisellä kaudella hän oli lainalla Cercle Bruggessa ja kohtasi Tepsin Eurooppa Liigassa jo kesällä 2010.

Vierasjoukkue sen sijaan perustettiin fuusiona vuonna 1990. 110 vuotta isäntäjoukkueen jälkeen perustetulle seuralle oli tarjolla järjestysnumero 9211. Joukkue kipusi kolmessatoista vuodessa kuudennelta sarjatasolta toiselle, jossa se on pelannut siitä lähtien, lukuunottamatta kaudella 2008-2009 tehtyä ranskalaista visiittiä pääsarjaan. Vastoin odotuksia vierasjoukkuekin oli saanut paikalle jonkin verran kannattajia. Yllätys oli siis lähinnä se, että muovinen AFC Tubize kiinnostaa ihmisiä, toisin kuin pohjoiset rajanaapurinsa, belgialaiset ovat verrattain aktiivisia vierasotteluihin matkustajia, sarjatasosta riippumatta. Hollannissa kun saattaa pääsarjatasollakin olla vierassektio tyhjillään.

Tähän otteluun joukkueet lähtivät sarjataulukossa peräkkäisiltä, 10.:ltä ja 11.:sta sijalta. Olen pitänyt vuodesta 2007 alkaen kirjaa paikan päällä näkemistäni otteluista, ja tämä oli siltä ajalta järjestysnumeroltaan 367. Joukossa on huomattavia määriä Naisten liigaa, Belgian ja Saksan neljättä sarjatasoa, Turun Piirin kutosta jne. mutta tämä ottelu ei kyllä kipua TOP360:een. Yleensä 0-0- ottelussakin tapahtuu sentään jotain, joka jäisi mieleen, tuomarin käsittämätön tuomio, läheltä piti-tilanne, punainen kortti, laukaus.. mutta tästä ottelusta ei jäänyt käteen oikeastaan muuta kuin edellä mainitun Owusun läpiajo, joka ei kuitenkaan ollut lähelläkään päättyä laukaukseen. Edes pääkatsomon takana vuolaasti virranneen Maesin (käteinen vaihdettiin lipukkeisiin, joita vastaan olutta oli tarjolla, 2e/2dl) avulla ei ottelusta tullut viihdyttävää.

Kirsikkana paskakakun päällä oli vielä se, että kotijoukkueen kannattajat alkavat olla kyllästyneitä seuran korpivaellukseen, toisella sarjatasolla, joka ei näytä päättyvän tänäkään vuonna. Joukkue oli ensimmäisellä 18 kierroksella jäänyt ilman tehtyä maalia seitsemän kertaa. Tästä kaikesta kiukustuneena paikalle saapunut kauden pienin yleisö, 2880 katsojaa, vietti hiljaista protestia, josta lipsuttiin vain viimeisen vartin aikana, jollain volyymitaso olikin sitä luokkaa, että pelin luokattomuus ei olisi varmaan tuntunut aivan niin pahalta, jos tunnelma olisi ollut sillä tasolla läpi ottelun.

Jeunesse Tamines - RFC Liège, 7.12.2014, 14.30

Retken toisena ja valitettavasti viimeisenä otteluna toimi väliotsikossa mainittu neljännen sarjatason ottelu. Perinteiseen tapaan O.M.+1 saapuivat noutamaan meidät hotellimme edestä, josta siirryimme kokoontumispaikalle. Poikkeuksellisesti Fast Side ei ollut järjestänyt tähän otteluun omaa linja-autoa, eikä myöskään kokoontunut Le Cercle Pubiin vaan matkustivat omilla henkilöautoilla ja kokoontuivat yhdessä vanhemman väen Leaders-ryhmän kanssa A Ma Campagne -pubiin. Jokin oli sentään perinteistä, nimittäin se, että Jupileria kannettiin jälleen eteen pyytämättä ja liikkeelle lähtö viivästyi, kun valtaosa osallistujista saapui paikalle vasta sovitun lähtöajan jälkeen.

Ottelupaikalle, noin 30 000 asukkaan Sambrevilleen, oli yhden pysähdyksen taktiikalla on 80 kilometrin ja tunnin matka. "Stadionin" parkki oli pieni ruohokenttä, jossa sai kulkea varovaisesti, mikäli halusi välttää jonkun eläimen ulosteiden päälle tallaamisen. Stadionin läheisyydessä oli tämän sarjatason ottelulle poikkeuksellisesti melkoinen poliisipreesens. Varautumiseen vaikutti se, että 127-vuotias, viisinkertainen Belgian mestari (Kolme 1890-luvulla, kaksi 1950-luvulla) RFC Liege on tällä tasolla poikkeuksellisen suuri seura, jonka laajasta kannattajakunnasta löytyy myös väkeä, joilla on melko laaja CV erinäisistä jalkapallon lieveilmiöistä. Lisäksi muutama tunti tämän ottelun päättymisen jälkeen oli noin 15 kilometrin päässä tapahtumapaikalta alkamassa Sporting Charleroin ja Standard Liègen välinen ottelu ja pitkin viikkoa oli kuiskittu, että ainakin edellä mainitun kohtaamisen kotijoukkueen edustajia olisi tulossa tervehtimään vanhaa ystävää. Minkäänlaista yhteenottoa ei kuitenkaan tapahtunut.

Kotijoukkue Jeunesse Tamines perustettiin vuonna 1943, jolla saa järjestysnumerokseen 3939. Ensimmäistä esiintymistä kansallisissa sarjaissa les Allous sai odottaa vuoteen 2001. Nyt käynnissä on 11. kausi kansallisissa sarjoissa, joissa se ei kuitenkaan koskaan ole noussut alinta tasoa ylemmäs, vaan seuran historian korkein sarjasijoitus on sijoittuminen kolmanneksi neljännellä sarjatasolla. Kuten yleensäkin RFCL:n vierasotteluissa, kotijoukkueen kannatus, jos sitä on, jää pahasti vieraiden
jalkoihin, sinipunaiset kun olivat tähänkin otteluun saapuneet noin 400-päisenä. Kotijoukkueen kannatusta ei kuulunut missään vaiheessa, mutta ennen ottelun alkua muutama mies "Ultras Taminoise"-huppareissa kävi ripustamassa stadionin  aitaan muutaman mustavalkoisen lipun.

Itse stadion (Stade Arthur Michaux), tai kuten liègeläiset sanoivat, kenttä, oli ehkä vähäisin rakennelma, jossa olen ulkomailla ottelua seurannut. Suomessa ei
taatusti tuon tason fasiliteeteistä kehdattaisi veloittaa kymmentä euroa sisäänpääsystä. Eikä varmaan normaalisti veloitetakaan, lippua ostaessa ostaja sai nimittäin käteensä sekä 2,5 että 7,5 euroa maksaneen lipun. Epäselväksi jäi, kumpi osa näistä oli RFCL-lisä. Katsomoon, jossa ei tosin ollut katsomoa, vain katos, päästäkseen piti kulkea kulkea vuodenajan ja sateen mutavelliksi muuttaman nurmikentän poikki. WC-tilakseen sai valita kaukana katsomosta sijainneen bajamajan, tai kats..katoksen takana olleen kaalimaan. Mutta niin mitätöntä kenttää ei belgiasta ole vielä löytynyt, etteikö siellä loistava olut virtaisi kilpailukykyiseen hintaan. Tässä tapauksessa kahden desin Primus maksoi 1,9 euroa. Jonkinlaista ruokaakin saattoi olla tarjolla - en ollut kiinnostunut.

Kyllä kotijoukkueellekin hieman sympatiaa
herui tämän kuvan myötä. 

Itse ottelu oli juuri sitä, mitä tällä tasolla kuuluukin olla, ja sitä mitä sarjataulukko ja kuntopuntari ennakoivat. Sarjaa (viime sunnuntain tulosten jälkeen viidellä pisteellä) johtavien vieraiden asenteesta ja vauhdista kun ottaisi 10 prosenttia pois, ja saisi niiden tilalle saman verran järkeä, niin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla jäisi ainakin lauantain ottelun joukkeet rumasti jalkoihin. Vieraat loivat paikkoja jatkuvasti ja 37. minuutilla, kotijoukkueen odottaessa vihellystä puolustajansa saatua jonkinlaisen vamman, RFCL pääsi kahdella pelaajalla maalivahtia vastaan ja Moussa Diallo tarjoili RSJT-maalivahdin jalkojen välistä syötön Francois Henkelle, joka sai laukoa tyhjään maaliin ottelun ainoaksi jääneen osuman. Paikkoja ottelussa oli kummallakin joukkueelle jonkin verran, mutta jos kummankin joukkueen  joukkueen viimeistely olisi ollut hyvällä tasolla, olisivat vieraat voittaneet selvällä erolla.

RFCL-ryhmien lippuja maalin takana.
Anteeksi kuvanlaatu.

Tunnelma itse ottelussa oli alusta loppuun parempi mihin protestoiva Royal Antwerp pystyi, mutta ei
kuitenkaan saavuttanut täyttä potentiaalia missään vaiheessa, osoittain katsomon puutteen vuoksi ja siksi, että vieraskannattajat olivat levittäytyneet ympäri stadionia. Kaalimaan puoleisen katoksen alla Fast Side piti kuitenkin kelvollista meteliä läpi ottelun.

Forza Liegi, allez, allez, allez! Kuudes ottelu peräkkäin on päättynyt RFCL:n voittoon. Kapteeni toimii capona - muu joukkue ja kannattajat liittyvät lauluun.

Ilta jatkui puoliperinteiseen tapaan (aina se on suunnitelmana, mutta unohtuu tai muuten epäonnistuu säännöllisesti) Liegessä erinomaisessa balkanilaisravintolassa Vitez'ssä (Rue Puits en Sock 42) ravintolassa, josta matka jatkui loputtomien Jupilerien luo,

Maanantaille ei löytynyt järkevältä etäisyydeltä mitään otteluita, lähimmät olisivat olleet Nürnbergissä tai Lontoossa, joten päätimme viettää maanantaina ns. turistipäivän Liegessä. Itselleni tämä olikin ensimmäinen laatuaan, vaikka kaupungissa olenkin vieraillut puolen tusinaa kertaa. Ohjelmistossa oli lähinnä keskustan St. Lambert- ostoskeskus ja joulumarkkinat, ennen kuin jatkuva sade vei mielenkiinnon kaupungissa harhailusta kohti olutta. Paikallisen oppaamme saavuttua paikalle kävimme vielä toteamassa, että Liegen keskustassa RFCL-fanituotteet valikoimaansa ottaneen kaupan valikoima on myyty loppuun.  Loppuilta menikin sitten totutuissa merkeissä.

Kotiinpaluu tiistaina sujui kivuttomasti, huolimatta Brysselin ympäristön joukkoliikennelakosta ja välilaskukenttä Arlandan pommiuhasta. Turun lentokenttä osoitti jälleen ylivoimansa, sillä 35 minuuttia sen jälkeen, kun potkukoneen pyörät iskeytyvät kiitorataan, tyhjensin tavaroitani reiseführerin Mazdasta.

Alkavan vuoden kevään osalta retkikalenteri on vielä täysin auki, koulu- ja työkuviot saattavat sotkea niin pahasti, että seuraavaa reissua joudun odottamaan elokuulle asti..

Päätän kirjoituksen katsaukseen bongausvuodesta 2014.

Jalkapalloa tuli seurattua viidessä maassa. Kotimaassa ainoa uusi stadionbongaus oli Seinäjoen keskuskenttä, joka oli järjestysluvultaan 27. stadion Suomessa, jonne maksoin ottelulipustani. Ruotsiin kohdistui kaksi retkeä, joissa kummassakin ottelun kotijoukkueena toimi Hammarby IF. Ottelut pelattiin eri stadioneilla, jotka olivat minulle yhdeksäs ja 10. ruotsalainen stadion. Saksassa käynti ei poikinut kuin yhden, järjestysluvultaan seitsemännen stadionin, mutta RheinEnergieStadion Kölnissä on nyt nähty kahdesti, enkä pidä kolmatta visiittiä välipäivän ottelulla mahdottomuutena. Belgiaan suunnatut kaksi retkeä poikivat kolme uutta stadionia, joista viimeisin oli minulle numero 13. Uutena maana, yhdellä stadionilla, mukaan käytyihin maihin nousi Espanja.

Kaikkiaan vuoteen mahtui siis 21 stadionia, joista uusia oli 10. Määrään olen ihan tyytyväinen, vaikka onkin todettava, että pienellä onnella olisi ollut helppo saada muutama enemmän. Tämän otsikon retkeen olisi voinut saada kolmannen Saksan alasarjoista tai Hollannin Eerstestä. Keväinen Saksa+Belgia-kombo jäi hieman torsoksi, kun neljän ottelun retkeen mahtui vain kaksi uutta stadionia. Espanjassa taas kävi silmittömän huono tuuri, kun asemakaupungin lähiympäristössä pelatut 4 ottelua osuivat kaikki sunnuntaille. Kuten tuon retken raportissa mainitsinkin, niin viikkoa myöhemmin tehdyllä retkellä olisi otteluita kertynyt kolme.

Myös maatavoitteesta (kuusi/vuosi) jäätiin yhdellä, mutta toisaalta, taas vuodesta 2010 alkanut putki vuotuisesta uudesta maasta sai jatkoa (Belgia-Englanti-Hollanti-Ranska-Espanja). Tähän putkeen on jo ensi vuoden jatkumo suunnitteilla.